Raiskaajan kuulustelu osa 2

P: Kerroit edellisessä kuulustelussa, että et sitonut pukuhuoneessa tätä naista. Naisen kertoman mukaan sinä sidoit hänen kätensä selän taakse yhteen ja lisäksi sidoit hänen jalkansa, miten tätä kommentoit?
R: Tämä on valetta, en ole siellä naista sitonut. Se, että kädet olisi sidottu tiukasti yhteen, ei ole totta. Tässä minulla olleessa narussa oli silmukka, jonka sisälle nainen työnsi itse toisen kätensä, ja tämän jälkeen minä vetäisin narusta, jolloin silmukka kiristyi naisen ranteen ympärille. Tällöin nainen sanoi, että: ai, tämä sattuu. Tällöin nainen istui alastomana minun polvellani kädet vapaina.
P: Kerroit, että sidoit naisen toisen käden. Sidoitko toista kättä ollenkaan?
R: Nainen työnsi tähän silmukkaan alun pitäenkin molemmat kätensä. Eli nainen työnsi kätensä edestä päin, jolloin hänen kätensä olivat vartalon edessä. Kysyttäessä vastaan, että nainen meni pukeutumaan tämän jälkeen. Tämä naisten pukuhuone käsittää kaksi erillistä tilaa, jonka toisessa tilassa nainen pukeutui ja minä menin siihen toiselle puolelle tätä tilaa. Laitoin tuohon tilojen välisen oven taakse lattialle narun, jossa oli silmukka. Kun nainen oli pukeutunut, niin hän tuli tähän samaan huoneeseen, missä minä itse olin. Tällöin nainen astui silmukkaan, jolloin minä nykäisin narusta.
P: Miten nainen reagoi siihen, kun sinä nykäisit narusta?
R: Nainen huusi: aiotko tappaa minut.

P: Poliisi on saanut televalvontatiedot sinun käytössä olleista puhelimista. Niistä käy ilmi, että kun olet työpaikallasi, sinulle ei soita tuolloin kukaan. Kertomasi siitä, että nainen soitti sinulle, ei pidä paikkaansa. Miten tätä kommentoit?
R: Kyllä se nainen minulle soitti. Asia on niin, että suomalaiset osaa Suomessa tehdä niin, että nainen pystyy soittamaan niin, ettei siitä jää jälkeä eikä tieto tule poliisille. Minäkin osaisin toimia niin ehkä Liberiassa.

Raiskaajani oli suunnitellut tekoaan. Kyseisenä rikosiltana hän pyysi työkaveriaan tekemään loppuosan työvuorostaan koska hänellä "olisi jotain tekemistä" omien sanojensa mukaan. Alustavassa puhutuksessa raiskaajani väitti tunteneensa minut viisi kuukautta ja pitäneensä minua tyttöystävänään. Hän myös väitti poliisille meidän olleen yhdynnässä useamman kerran työpäivän jälkeen. Miehen kertomuksen mukaan minä olin työpäiväni jälkeen yleensä soittanut hänelle ja pyytänyt häntä tulemaan myymälän takahuoneeseen, jonne hänen mukaansa vein myös varastettuja tavaroita. Kyseisenä rikoksen tapahtumapäivänä hän kertoi minun vieneen hänelle mustat Reebokin kengät. Lisäksi hän oli kehunut poliisille minun pyytäneen häntä harrastamaan seksiä kanssani naisten pukuhuoneeseen. Puhutuksen lopuksi raiskaajani oli kysynyt poliisilta, että joutuuko hän olemaan montakin vuotta vankilassa tämän vuoksi.

Raiskaajan kuulustelu osa 1

Kuulusteluissa asianomistajan eli uhrin ja todistajien on ehdottomasti puhuttava totta. Epäilty saa kertoa mitä haluaa. Raiskaajani tarinat olivat varsin värikkäitä ja samalla epätoivoisia yrityksiä pelastaa oma nahkansa. Kuulusteluissa kertomus vaihtui aina uuteen hänen jäädessään kiinni valheistaan. Heti alussa kertomuksemme poikkesivat huomattavasti toisistaan. Saatuani pöytäkirjan itselleni poliisien suorittaman esitutkinnan valmistuttua luin ensimmäiseksi raiskaajani kuulustelukertomukset. Nauroin ja itkin, raiskaajani tarinat sisälsivät niin värikkäitä käänteitä, että tuntui pökerryttävältä. 

Seuraavassa otteita raiskaajani kuulusteluista. P = poliisi, R = raiskaaja
P: Mitä pukuhuoneessa tapahtui?
R: Kun minä tulin pukuhuoneeseen, nainen oli alasti. Minä menin takaisin ovelle ja sanoin: "anteeksi". Tämä nainen vastasi minulle, että "ei mitään". Tämän jälkeen nainen tuli minun polvelle naisen ollessa alasti. Tämän jälkeen nainen pyysi, että minä nuolisin hänen emätintään. Minä kieltäydyin sanomalla, että ei missään nimessä. Tämän jälkeen nainen otti tuolin minun vierestä ja laittoi sen samaan pukuhuoneeseen. Tämän jälkeen työnsin sormet takaisin naisen emättimeen naisen ollessa tuolilla istumassa täysin alasti. Tämän jälkeen pyysin naiselta, voisinko naida häntä. Nainen vastasi, että hänellä ei kondomia. Tämän jälkeen nainen tuli minun syliini ja halusi naida. Minä en pistänyt siitintä naisen sisään, koska minulla ei ollut kondomia. Tämän jälkeen nainen ryhtyi pukeutumaan ja laittoi vaatteet kokonaan päälleen. Tämän jälkeen nainen antoi avaimen minulle pyytämättäni. Kun nainen antoi avaimen minulle, niin nainen pyysi minua tarkistamaan, onko vartija Citymarketissa sisällä. Minä kieltäydyin, ja sanoin ei, koska Citymarketissa on niin monta kameraa, jotka kuvaavat aluetta. Sanoin naiselle, että en mene yksin vaan että jos nainen haluaa, niin mennään sinne Citymarkettiin yhdessä tarkistamaan, onko vartija sisällä.

P: Asianomistaja kertoi, että sinä olit sitonut hänen kädet yhteen selän taakse sekä sitonut hänen jalat yhteen, miten kommentoit?
R: Tämä on valetta. En ole sitonut naista mitenkään. 
P: Oliko sinulla mitään teräasetta, kun olit Citymarketissa?
R: Ei ollut.

P: Poliisilla on valvontakamerakuvaa, kun otat tämän veitsen selkäsi takaa omista vaatteista, miten tätä kommentoit?
R: Tämä ei ole totta, miten muka ottaisin takaa veitsen. Olin ensiksi naisen kanssa täällä pukuhuoneessa, jossa sain tämän veitsen naiselta. Tällöin nainen antoi saappaastaan veitsen minulle. Naisten pukuhuoneessa sain siis tämän veitsen itselleni. Täällä naisten pukuhuoneessa nainen antoi minulle oman puhelimensa, johon piti vaihtaa sim-kortti. Sim-kortti oli niin tiukassa, etten saanut sitä käsin irroitettua, ja yritin tällä naisen antamalla veitsellä irrottaa tätä sim-korttia puhelimesta. Kysyttäessä vastaan, että sainkin tämän irti tällä veitsellä. Tämän jälkeen laitoin sen veitsen siihen sivuun, mistä nainen otti sen sitten itselleen. Tämän jälkeen lähdimme sieltä pukuhuoneesta pois. Nainen halusi, että minä kävelen edellä sinne liikkeeseen, mutta itse en pitänyt ajatuksesta, että minun takanani tulee henkilö, jolla on veitsi hallussa.

Raiskaajien unelmamaa

Epäoikeudenmukaisuuden korkein aste on teeskennelty oikeudenmukaisuus
                                                        - Platon -  


Katsoin mielenkiinnolla A-studion ohjelman perjantaina 4.12. Ohjelmassa keskusteltiin raiskaustuomioista. Iso peukku kansanedustaja Timo Heinosen aloitteelle saada raiskaustuomiot  ehdottomiksi. Jos Suomen kansa saisi äänestämällä vaikuttaa raiskaustuomioihin, ehdollinen raiskaustuomio taitaisi piankin olla häpeällistä historiaa. Mutta ei. Helsingin hovioikeuden tuomarin Timo Ojalan puheenvuoroista käsitin ettei muutosta tule, koska muutos koskettaisi myös muita väkivaltatuomioita. Olisi liian hankalaa muuttaa rangaistusasteikkoja. Jokainen seksuaali- ja väkivaltarikos on toki erilainen enkä koe tuomareiden työtä helpoksi. Seksuaalirikoksissa julkisuuteen annetaan lyhyitä tuomiolauselmia, jotka usein herättävät enemmän kysymyksiä kuin antavat vastauksia. Lain kieli tuntuu loukkaavalta ja tökeröltä. Seksuaalirikoksissa salaamisella on hintansa. Toivoisin laajempia tuomiolauselmia, joissa toki suojeltaisiin uhria, mutta kerrottaisiin teoista laajemmin ja tarkoin sanavalinnoin uhreja loukkaamatta. Ja ehdottomasti pitäisi valita hienotunteisin ja paras kirjoittaja :) Julkisuuteen voisi myös kertoa millä tavoin tuomarit pystyvät vertailemaan raiskaustuomioita. Saavatko he laajempia tietoja mm. salatuista oikeudenkäynneistä vai mihin vertailu perustuu? Vai onko vertailupohjana pelkästään rangaistusasteikko? Välillä tuntuu tuomioiden vaihtelevan asuinpaikankin mukaan. Toteutuuko oikeudenmukaisuus?

Seksuaalirikosten rangaistusasteikon muutoksessa tärkein pointti on tehdä tuomioista ehdottomia. Tuomion ehdottomuudesta pitäisi tehdä sääntö eikä poikkeus rikoksissa, joissa on selkeät todisteet. Lasten hyväksikäyttötuomiot polkevat niin pohjamudissa, että hävettää ja suututtaa. Kuka suojelee lapsia, jollemme me aikuiset? Lapset tarvitsevat oikeutta eikä se nykyisin toteudu.

Ehdollinen raiskaustuomio on itselleni kirosana. Loukkaava, alistava, surullinen. Mitätöivä. Mikä merkitys ehdollisilla raiskaustuomioilla on uhreihin? Mitä ehdollinen raiskaustuomio viestii uhreille? Selkeästi sen, että raiskatut halutaan saada vaikenemaan. On varmasti paljon raiskattuja, jotka eivät halua tehdä rikosilmoitusta koska eivät halua vaikean pitkän oikeusprosessin jälkeen kuulla raiskaajansa saavan ehdollisen tuomion. Eli ei mitään. Suomessa raiskaajilla on suorastaan kissanpäivät. Raha on tärkeämpää kuin ihminen. 

Maallikko kahden juristin välissä on kuin kala kahden kissan välissä. - Benjamin Franklin -