Sana anteeksianto tarkoittaa itselleni lähinnä sitä, että joku loukkaa tunteitasi esimerkiksi sanallisesti ja hänen pyydettyään anteeksi pystyt unohtamaan loukkauksen ja annat konkreettisesti anteeksi. Et muistele pahalla jälkeenpäin. Tapauksissa, joihin myös kokemani raiskaus kuuluu, käytän mieluummin sanaa itsensä parantaminen. En koe antaneeni raiskaajalleni anteeksi, vaikka olenkin päässyt tapahtuneen yli. Minulla ei ole enää mitään tunteita raiskaajaani kohtaan, en tunne vihaa mutten suruakaan. Kun kirjoitan blogiani, mieleni ja kehoni ovat rauhallisuuden tilassa. Nautin kirjoittamisesta. Tosin välillä koen syviä kuohahduksia muiden kokemista raiskauksista ja tapahtumista, joissa pahuus heittää miekkansa hyvyyttä kohti tappaen tämän.
Itsensä parantaminen on henkisen kasvun matka, jossa joudut sukeltamaan sielusi syövereihin käsittelemään pahimpia pelkojasi. Se on elämän kummitusjuna: luurangot nauravat ja pilkkaavat saaden hengityksesi salpautumaan. Ne haluavat yliotteen sinusta; pelokkaasta, ahdistuneesta ja voimattomasta itsestäsi. Ne saavat sinut helposti uskomaan olevasi mitätön uhri. Ne uskottelevat sinulle, ettet voi vaikuttaa omaan elämääsi tapahtuneen jälkeen ja haluavat sinun kituvan kuin janoinen autiomaassa: yksin, unohdettuna ja kärsivänä. Ja voi, miten luurangot nauttivatkaan saadessaan sinut satimeensa!
Vain sinä itse pystyt parantamaan itsesi. Kukaan muu ei voi tehdä sitä. Eihän kukaan muu voi laihduttaakkaan puolestasi tai elää sinun elämääsi. MUTTA: tarvitset parantumiseen muiden apua. Yksin et selviä. Tarvitset rohkaisua ja muiden huolenpitoa. Tarvitset läheisen ihmisen, joka kiskoo sinut pois luurankojen otteesta. Tarvitset hymyn, joka hypnotisoi sinut takaisin elämään.
Itsensä parantamisen matkalla vaikeinta on vihan käsittely. Viha on suunnaton voima, joka voi varastaa sielusi ja tehdä sinusta painajaisen itsellesi ja valitettavasti myös muille, jotka osuvat matkasi varrelle. Viha vie sinut mukanaan, jos annat sen viedä. Käsittelemätön viha muuttuu helposti katkeruudeksi elämää kohtaan. Pahimmillaan käsittelemätön viha saa ihmisen tekemään järkyttävän julmia tekoja. Siksi on niin tärkeää hakea apua tuskaansa.
Syvä osanottoni Vihdissä surmatun poliisin läheisille ja voimia jaksaa eteenpäin pimeydessä. Toivottavasti loukkaantunut poliisi toipuu ennalleen. Kiitos teille joka ikiselle poliisille arvokkaasta työstänne <3
sunnuntai 19. kesäkuuta 2016
perjantai 10. kesäkuuta 2016
Tänään
Tänään seison vahvasti omilla jaloillani ja elämäni on selkeämpää kuin koskaan aiemmin. Tiedän tarkasti mitä haluan ja aion uskaltaa toteuttaa haaveitani. Olen saanut valtavasti itseluottamusta lisää. Suuri kiitos kuuluu miesystävälleni Mikolle, joka kannustaa minua rohkeasti tarttumaan uuteen. Minulla ei ole ennen ollut hajuakaan, millainen hyvä parisuhde on. Nyt tiedän. On ihanaa herätä uuteen aamuun pelkäämättä hylätyksi tulemista. Hyvä suhde on tasapainoinen, eikä se tarkoita suinkaan tylsyyttä. Luottamusta, ettei toinen hylkää, vaikka joka päivä et olisikaan parhaimmillasi. Saan olla oma itseni ja uskallan kertoa noloimmistakin peloistani. Saan halauksen kun sitä eniten tarvitsen. Hylätyksi tulemisen pelko on ollut yksi suurimpia pelkojani. En ole aiemmin uskonut, että minuakin voi rakastaa omana itsenäni. Tosin en ole aiemmin ollut täysin oma itseni. Olen kätkeytynyt naamioiden taakse ja niitähän riitti, joka tilanteeseen omansa.
Hylätyksi tulemisen pelko on ollut seuralaiseni jo pitkään. Aiemmissa seurustelusuhteissa ajoin miehet pois luotani, koska minun oli paha olla itseni kanssa. Pelkäsin, että teen saman virheen Mikon kanssa. Olin luotu sinkuksi, koska silloin olin onnellinen, minun ei tarvinnut kohdata läheisen ihmissuhteen tuomia haasteita. Taisin olla sitoutumiskammoinen. Aiemmat suhteeni ovat olleet riippuvuussuhteita. Mikon kanssa kaikki on niin erilaista, tämä on selkeästi rakkautta. Olemisen helppoutta, hengittävyyttä, iloista keveyttä. Helliä potkaisuja, kun meinaan palata kuoreeni. Ja ehdottomasti, ihania luontoelämyksiä: pöllöjen tuijottavia katseita, emolintujen onnea ja työntäyteistä ruuan hankkimista poikasilleen. Luonnossa on helppo päästä meditaatiotilaan, on vain se merkityksellinen hetki. Yhteenkuuluvuus luonnon kanssa.
Hylätyksi tulemisen pelko nostaa enää harvoin päätään elämässäni. Nykyisin osaan käsitellä sitä ja se haihtuu kohdatessani sen. Enää en pelkää sitä. Tiedän, mistä se on tullut. Kohtaan sen rakkaudella. Olen myös oppinut rakastamaan itseäni hyvällä tavalla. Arvostan luonteeni ominaisuuksia, jotka tekevät elämästäni merkityksellistä. Etenkin olen oppinut arvostamaan herkkyyttäni, josta on tullut minulle suuri voimavara. Herkkyys antaa minulle myös vastaparinaan vahvuuden, joka kantoi minut vaikeuksien yli. Herkkänä sieluna elämä näyttäytyy minulle ihmeellisenä seikkailuna, kykynä vaistota asioita ja tunne-elämäni värikartta käsittää elämän kaikki sävyt.
Elämäni on onnellista ja mielenkiintoista. Haluaisin päästä opiskelemaan ammattiin, jossa voisin käyttää kaikkia kykyjäni ja jonka tarkoitus vastaisi arvomaailmaani. Olen utelias elämää kohtaan, ja uskon, että elämä tulee antamaan minulle vielä paljon ja minulla on paljon annettavaa elämälle. Viestini muille raiskatuille on, että elämä voi olla kaunista myös kamalien kokemusten jälkeen. Se edellyttää, että kohtaat tunteesi ja tuskasi kasvoista kasvoihin. Pyydä rohkeasti apua muilta ihmisiltä, kukaan ei pärjää yksin täällä. Hylkää kusipäät. Ympäröi itsesi ihmisillä, jotka eivät arvostele sinua ilman syytä. Huomaat sellaiset kyllä, heidän seuransa saa sinut voimaan hyvin. Heidän ei tarvitse välttämättä edes puhua, he saattavat vain kuunnella ja antaa sinulle olkapään, jota vasten nojata. Heidän seurassaan on helppo olla. Ja usko, heitä on! Opi huomaamaan heidät.
Hylätyksi tulemisen pelko on ollut seuralaiseni jo pitkään. Aiemmissa seurustelusuhteissa ajoin miehet pois luotani, koska minun oli paha olla itseni kanssa. Pelkäsin, että teen saman virheen Mikon kanssa. Olin luotu sinkuksi, koska silloin olin onnellinen, minun ei tarvinnut kohdata läheisen ihmissuhteen tuomia haasteita. Taisin olla sitoutumiskammoinen. Aiemmat suhteeni ovat olleet riippuvuussuhteita. Mikon kanssa kaikki on niin erilaista, tämä on selkeästi rakkautta. Olemisen helppoutta, hengittävyyttä, iloista keveyttä. Helliä potkaisuja, kun meinaan palata kuoreeni. Ja ehdottomasti, ihania luontoelämyksiä: pöllöjen tuijottavia katseita, emolintujen onnea ja työntäyteistä ruuan hankkimista poikasilleen. Luonnossa on helppo päästä meditaatiotilaan, on vain se merkityksellinen hetki. Yhteenkuuluvuus luonnon kanssa.
Hylätyksi tulemisen pelko nostaa enää harvoin päätään elämässäni. Nykyisin osaan käsitellä sitä ja se haihtuu kohdatessani sen. Enää en pelkää sitä. Tiedän, mistä se on tullut. Kohtaan sen rakkaudella. Olen myös oppinut rakastamaan itseäni hyvällä tavalla. Arvostan luonteeni ominaisuuksia, jotka tekevät elämästäni merkityksellistä. Etenkin olen oppinut arvostamaan herkkyyttäni, josta on tullut minulle suuri voimavara. Herkkyys antaa minulle myös vastaparinaan vahvuuden, joka kantoi minut vaikeuksien yli. Herkkänä sieluna elämä näyttäytyy minulle ihmeellisenä seikkailuna, kykynä vaistota asioita ja tunne-elämäni värikartta käsittää elämän kaikki sävyt.
Elämäni on onnellista ja mielenkiintoista. Haluaisin päästä opiskelemaan ammattiin, jossa voisin käyttää kaikkia kykyjäni ja jonka tarkoitus vastaisi arvomaailmaani. Olen utelias elämää kohtaan, ja uskon, että elämä tulee antamaan minulle vielä paljon ja minulla on paljon annettavaa elämälle. Viestini muille raiskatuille on, että elämä voi olla kaunista myös kamalien kokemusten jälkeen. Se edellyttää, että kohtaat tunteesi ja tuskasi kasvoista kasvoihin. Pyydä rohkeasti apua muilta ihmisiltä, kukaan ei pärjää yksin täällä. Hylkää kusipäät. Ympäröi itsesi ihmisillä, jotka eivät arvostele sinua ilman syytä. Huomaat sellaiset kyllä, heidän seuransa saa sinut voimaan hyvin. Heidän ei tarvitse välttämättä edes puhua, he saattavat vain kuunnella ja antaa sinulle olkapään, jota vasten nojata. Heidän seurassaan on helppo olla. Ja usko, heitä on! Opi huomaamaan heidät.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)