Hirviön viemä lapsuus

Ilta-sanomat 18.1.2015: "Kolme miestä tuomittiin 2-5-vuotiaiden lasten törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kaikki heistä saivat alle neljän vuoden tuomion rikoksistaan. Hyväksikäytön katsottiin olleen törkeä muun muassa siksi, että kaikki kolme miestä olivat lasten kanssa sukupuoliyhteydessä. Lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön rangaistusasteikko on lain mukaan 1-10 vuotta vankeutta."

Kaikkein surullisinta on seksuaalisesti hyväksikäytettyjen lasten ja nuorten asema. Tekijä selviää usein ehdollisella. Teon uhriksi joutunut lapsi saa elinkautisen. Miten ihmeessä tuomareiden voi olla niin vaikea käsittää miten pahaa jälkeä seksuaalinen hyväksikäyttö lapselle tekee? Kasvuvaiheessa jolloin seksuaalisuus ja kiinnostus omaan seksuaalisuuteen on vasta kehittymässä. Iässä, jolloin lapsi luottaa aikuiseen. Lapsi tukeutuu aikuisen antamaan turvaan ja opettelee elämän aakkosia ottamalla mallia aikuisista. Lapsi luottaa aikuiseen lapsenomaisella uskollaan.

Koittaa päivä joka on mustista mustin ja saa lapsen hämilleen. Aikuinen tulee ja koskettelee lasta kohdista jotka lapsi on oppinut pitämään ominaan. Kukaan ei ole ennen kosketellut häntä niin. Lapsi hämmentyy ja pitää synkän salaisuuden omanaan koska ei uskalla kertoa asiasta kenellekään. Pelko ja turvattomuus astuvat lapsen elämään ja ennen niin eloisat silmät saavat pinnalleen suruverhon. Muiden edessä lapsi osaa näytellä. Yksin ollessaan lapsi käpertyy itseensä ja pakenee todellisuutta mielikuvitusmaailmaansa. Koskettelu toistuu ja lapsi itkee yksinäisyydessään salaisuutensa kanssa. Lapsi on nähnyt julmimman puolen elämästään ja pelko ja häpeä ovat vallanneet huoneen hänen sydämestään. 

Aikuisena ensimmäisessä seurustelusuhteessaan hän arastelee kumppaniaan ja ihmettelee miksei hänen itsetuntonsa riitä rakastamaan. Paniikkikohtaukset yllättävät autoa ajaessa. Aivot täyttyvät sairaista ajatuksista ajaa kalliota päin. Miltähän tuntuisi törmätä ja mennä rikki? Sairaat ajatukset tuntuvat vastustamattomilta. Pakko pysähtyä lähimmälle bussipysäkille.

Hän menee lääkäriin ja valehtelee lääkärille kaiken olevan hyvin. Hän haluaisi jakaa tuskaisen salaisuutensa jonkun kanssa. Hän ei pysty, hän ei kehtaa. Hänen on pakko luovuttaa parisuhteessaan ja päättää jättää kumppaninsa. Hän tuntee itsensä tunnekylmäksi seksiobjektiksi. Rakkaus ja kiintymys ovat hänelle vieraita tunnetiloja. Hän kerjää huomiota kovan kylmällä ulkokuorellaan. Kukaan ei näe hänen itkevää sydäntään. Eikä voisi nähdäkkään koska sydän on muurattu panssarikuoren sisälle. Hän ei päästä ketään lähelleen eikä usko kenenkään voivan rakastaa häntä. 

Seuraavassa blogitekstissäni jatkan taas omasta tapauksestani.

Helvetistä taivaaseen

Piinaavan ikuisuuden jälkeen koitti hetki jolloin mies pakotti minut mukaansa ja lähdimme pukuhuoneesta kohti yläkerran myymälätiloja. Pukuhuoneesta tulimme porraskäytävään jossa oli ovi kadulle. Mietin pääsisinkö pakenemaan ovesta kadulle mutten uskaltanut yrittää. Pelkäsin etten saisikaan ovea auki. Lisäksi kehoni oli niin lamaantunut etten olisi puujalkoineni pystynyt juoksemaan tarpeeksi lujaa. Katu oli myös hiljainen siihen aikaan illasta joten pakoyritykseni tuskin olisi onnistunut. Minulla ei olisi ollut myöskään mahdollisuutta soittaa apua koska mies oli ottanut akun puhelimestani.

Saavuimme porraskäytävästä myymälän edessä olevalle käytävälle. Kävelin hidastellen miehen perässä yrittäen koko ajan keksiä keinoa pakenemiseen. Kävelimme käytävää pitkin kohti taukohuoneemme lasiovea ja mies avasi oven. Mies kävi hakemassa siivoojien tiloista metallipötkylän josta roikkui johtoja. Kauhuissani ajattelin sen olevan pommi jolla mies räjäyttäisi kassakaapin. En keksinyt sille muutakaan tarkoitusta. Mies tosin ei puhunut pommista ja eikä puhunut muutenkaan mitään. 

Kävelimme kassalinjaston myymälänpuoleista käytävää pitkin ja näin avoinna olevan sätkäkaapin. Olisin halunnut sikarin! Pelkäsin myös vartijan tuloa. Miten tilanne päättyisi? Mies olisi saattanut ottaa minut suojakilvekseen pakenemiseensa. Mies oli niin arvaamaton että hän olisi voinut tehdä mitä vain. 

Saavuimme kassatoimistoon. Mies yritti metallipötkylällä kammeta kassakaappia auki siinä onnistumatta ja huokaisin helpotuksesta kun metallipötkylä ei ollutkaan pommi. Esitutkinnassa selvisi metallipötkylän olevan vesipumppu. Seisoin puhelimen vieressä mutten voinut soittaa. Apu oli niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana. Tilanne oli kuin suoraan jostakin jännityselokuvasta, raakaa ja samalla absurdia. Ja kyllä - mustaa huumoriani - ajattelin että en ollut ennen ollutkaan ryöstämässä mitään. Tilanne oli jotenkin niin mahdoton, tajunnan tavoittamattomissa.

Mies lähti suureksi yllätyksekseni kassatoimistosta sanomatta sanaakaan. Oli minun hetkeni. Vapisevin käsin näppäilin hätäkeskuksen numeron jota en paniikissani meinannut edes muistaa. Sain sanottua hätäkeskukseen muutaman sanan hätääntyneenä ja suljin puhelimen koska pelkäsin miehen tulevan takaisin kassatoimistoon. Miestä ei näkynyt joten soitin toisen puhelun yhtä hätäisesti. Vasta kahden hätäisen puhelun jälkeen huomasin kulkuavaimeni kassakaapin edessä. Mies ei pääsisi takaisin, OLIN TURVASSA !!!!