Piinaavan ikuisuuden jälkeen koitti hetki jolloin mies pakotti minut mukaansa ja lähdimme pukuhuoneesta kohti yläkerran myymälätiloja. Pukuhuoneesta tulimme porraskäytävään jossa oli ovi kadulle. Mietin pääsisinkö pakenemaan ovesta kadulle mutten uskaltanut yrittää. Pelkäsin etten saisikaan ovea auki. Lisäksi kehoni oli niin lamaantunut etten olisi puujalkoineni pystynyt juoksemaan tarpeeksi lujaa. Katu oli myös hiljainen siihen aikaan illasta joten pakoyritykseni tuskin olisi onnistunut. Minulla ei olisi ollut myöskään mahdollisuutta soittaa apua koska mies oli ottanut akun puhelimestani.
Saavuimme porraskäytävästä myymälän edessä olevalle käytävälle. Kävelin hidastellen miehen perässä yrittäen koko ajan keksiä keinoa pakenemiseen. Kävelimme käytävää pitkin kohti taukohuoneemme lasiovea ja mies avasi oven. Mies kävi hakemassa siivoojien tiloista metallipötkylän josta roikkui johtoja. Kauhuissani ajattelin sen olevan pommi jolla mies räjäyttäisi kassakaapin. En keksinyt sille muutakaan tarkoitusta. Mies tosin ei puhunut pommista ja eikä puhunut muutenkaan mitään.
Kävelimme kassalinjaston myymälänpuoleista käytävää pitkin ja näin avoinna olevan sätkäkaapin. Olisin halunnut sikarin! Pelkäsin myös vartijan tuloa. Miten tilanne päättyisi? Mies olisi saattanut ottaa minut suojakilvekseen pakenemiseensa. Mies oli niin arvaamaton että hän olisi voinut tehdä mitä vain.
Saavuimme kassatoimistoon. Mies yritti metallipötkylällä kammeta kassakaappia auki siinä onnistumatta ja huokaisin helpotuksesta kun metallipötkylä ei ollutkaan pommi. Esitutkinnassa selvisi metallipötkylän olevan vesipumppu. Seisoin puhelimen vieressä mutten voinut soittaa. Apu oli niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana. Tilanne oli kuin suoraan jostakin jännityselokuvasta, raakaa ja samalla absurdia. Ja kyllä - mustaa huumoriani - ajattelin että en ollut ennen ollutkaan ryöstämässä mitään. Tilanne oli jotenkin niin mahdoton, tajunnan tavoittamattomissa.
Mies lähti suureksi yllätyksekseni kassatoimistosta sanomatta sanaakaan. Oli minun hetkeni. Vapisevin käsin näppäilin hätäkeskuksen numeron jota en paniikissani meinannut edes muistaa. Sain sanottua hätäkeskukseen muutaman sanan hätääntyneenä ja suljin puhelimen koska pelkäsin miehen tulevan takaisin kassatoimistoon. Miestä ei näkynyt joten soitin toisen puhelun yhtä hätäisesti. Vasta kahden hätäisen puhelun jälkeen huomasin kulkuavaimeni kassakaapin edessä. Mies ei pääsisi takaisin, OLIN TURVASSA !!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti