maanantai 11. toukokuuta 2015

A2 Tuomio-Illan jälkitunnelmia

Olipa jännittävän pökerryttävä ilta. Olen kiitollinen saatuani olla mukana mielenkiintoisen monimuotoisessa keskustelijajoukossa. Tärkeää, että ilta järjestettiin vaikka aika loppuikin kesken. Tosin mikään aika ei riittäisi tuohon aihepiiriin. Olen pettynyt yhteen asiaan: itseeni. Minulla olisi ollut tuhannen taalan paikka kysellä ja kertoa perusteluja uhrin näkökulmasta. Jos jotain itselleni vielä voisin toivoa, se olisi Timo Soinin sanavalmius ja rauhallisuus tiukoissakin tilanteissa. Mutta ei, olen jännittäjä ja arka puhumaan ihmisten keskuudessa. Onneksi voin ilmaista itseäni kirjoittamalla.

Illan yhdeksi teemaksi tuntui nousevan rikoksen tekijän ja uhrin sovittelu. Näin rikollinen saisi konkreettisesti huomata uhrin tuskaa ja mahdollisuuden pyytää anteeksi tekoaan kasvotusten. Erittäin kaunis ajatus ja hyvä idea, jos eläisimme vaaleanpunaisessa pumpulimaailmassa, jossa hyvyys voittaa pahuuden. On olemassa rikoksia, joissa sovittelu ei tule toimimaan. En usko olevani ainut rikoksen uhriksi joutunut joka ei kykenisi puhumaan ja katsomaan elämänsä suurinta tuskan aiheuttajaa silmiin, vaikka tämä kuinka pyytelisi anteeksi. Itse kokisin sovittelun pelkästään oikeuden vittuiluna ja saattaisin ottaa oikeuden omiin käsiini. Rikollisjengit saattaisivat saada enemmänkin toimeksiantoja.

Paikalla oli myös vankeja. Heitä kritisoitiin paljon siitä, että valittivat vankilaoloistaan. Minua se ei haitannut, olisin varmaan itsekkin kun kerrankin oli mahdollisuus. Ja mukana oli elinkautisvankeja jotka istuivat pitkää tuomiota. He kantoivat vastuunsa teoistaan. Ja itseäni ei ainakaan yhtään haittaa jos rikolliset listivät toisiaan, säästyypä verorahoja. Oikeusjärjestelmämme on vaarallisen vinoutunut ja epäoikeudenmukainen. Lasten ja naisten raiskaajat saavat jopa pelkästään ehdollista, MIKSI???
Rattijuoppo saa mitättömän vankeustuomion ajaessaan uhrinsa kuoliaaksi. En ymmärrä millä tavoin rattijuopon tekemä murha eroaa suunnitellusta murhasta tai taposta. Hän on itse tehnyt valintansa ja lähtenyt ajamaan TIETÄEN riskit. Ainoastaan uhri on sattumanvarainen. Lasten raiskaajat saavat vapaasti jatkaa toimintaansa istuen ehkä muutaman kuukauden tuomion. 

Talous- ja veropetosrikoksista tuomiot ovat usein pidempiä kuin ihmisen henkeen, terveyteen ja seksuaalisuuteen kohdistuneista rikoksista. Oikeuslaitoksemme elää vielä historian havinoissa jolloin raha oli henkeä arvokkaampaa. Mielestäni talousrikolliset eivät tarvitsisi vankilaa vaan heidät pitäisi palkata valtion leipiin keksimään miten Suomen vienti saataisiin vetämään ja avustamaan politiikkoja budjetin laatimisessa. Talousrikolliset ovat neroja, joiden lahjakkuus pitäisi valjastaa hyödylliseen käyttöön. 

Kris-ryhmät tekevät arvokasta työtä vankilasta vapautuvien sopeuttamisessa yhteiskuntaan takaisin. Vankiloita tarvitaan jatkossakin, sillä vaikka elinympäristömme muuttuu, hyvyyden ja pahuuden kaksintaistelu tulee jatkumaan. Ohjelman päätyttyä Elinkautinen tuli kättelemään  ja kiittämään mukanaolosta. Hänelle sanoin mielipiteeni, jonka olisin katselijoillekkin halunnut sanoa: vankiloissakin vangeilla on mielestäni parempi oikeustaju lapsiin ja naisiin kohdistuvissa rikoksissa kuin Suomen oikeuslaitoksella.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti