Läpimurron suurin este ei ole tietämättömyys
vaan tietämisen illuusio.
- historioitsija Daniel Boorstin -
Harva enää ymmärtää lukemaansa. Haastateltavan sanat käännetään päinvastaisiksi. Siihen johtopäätökseen tulin seurattuani Helsingin poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikön Ilkka Koskimäen haastattelusta seurannutta kohua. Haastattelussa nostettiin esiin Suomessakin uusi ilmiö: taharrush gamae, joka tarkoittaa ulkomaalaisen miesjoukon suorittamaa seksuaalista häirintää julkisilla paikoilla. Kiirehdittiin muistuttamaan, että on Suomessa ennenkin ahdisteltu naisia. Niin on, kukaan ei mielestäni ole muuta väittänytkään. Ja se todellakin pitäisi kitkeä pois! Mielestäni samalla "ohitettiin" joukkoahdistelun kohteiksi joutuneet naiset. Aloitettiin joukolla muistelemaan, miten ja missä itse kukin on kokenut ahdistelua. Se on oikeutettua mutta on väärin pyyhkäistä nykytilanne maton alle. Ja miten miehet vielä kehtasivat puuttua keskusteluun kertomalla joutuneensa naisten ahdistelemiksi! Sehän on tabu.
Jokainen haluaa olla oikeassa mielipiteineen eikä edes kuunnella mitä toinen oikeasti sanoo. Maahanmuuton mukanaan tuomat ongelmat eivät ratkea toisiaan syyttelemällä. Eivät ongelmat lopu myöskään protestoimalla MV-julkaisua. Eivät ne lopu polttopulloja heittelemällä. Saadaan vain enemmän pahaa aikaiseksi. Poliiseilla olisi tärkeämpääkin tehtävää. Monikulttuurisuutta tukevat mielenilmaisutkin kannustavat enemmänkin eriarvoisuuteen. Kuka enää välittää Suomen omista köyhistä ja asunnottomista? Vaikeneminen pahentaa mielestäni myös oikeasti apua tarvitsevien turvapaikanhakijoiden asemaa. Jos otat esille maahanmuuton tuomia ongelmia, olet rasisti. Mikä kohu nousikaan Aleksi Valavuoren ja Teemu Selänteen ottaessa kantaa "hys hys" -ongelmaan! Minusta heidän mielipiteensä olivat fiksun realistisia, joita jokaisen soisi pohtivan. Suomen tulevaisuus on iso kysymysmerkki. Sodissa taistelimme yhtenä rintamana. Missä se tahto, sisu ja neuvokkuus on nyt? Olisi korkea aika niellä ylpeytensä ja kuunnella myös vastapuolen mielipiteitä, voisiko niistä oppia myös jotain? Voisimmeko laittaa rajat rajattomuudellemme?
Itsekkin olen muutamia kertoja pelännyt Helsingin rautatieaseman lähistöllä työmatkoillani koska kuljen julkisilla ja joudun kulkemaan myös iltaisin. Olen valinnut pidemmät reitit oman turvallisuuteni vuoksi. Alikulku olisi nopeuttanut kävelyosuuttani, mutta parin ikävän seuraan tyrkyttäytymisen vuoksi en enää uskaltanut käyttää sitä. Suomalaisten kanssa pärjään vihaisen terävällä kommunikoinnilla mutta liimapaperinipun kanssa en. Tiedän myös etten ole ainoa joka jakaa kokemukset kanssani.
Kotouttaminen maamme tapoihin on tärkeää. Ja useimmat ulkomaalaiset oppivatkin. Mieltäni painaa kuitenkin tosiasia, miten pystymme kotouttamaan tuhansia ihmisiä, jotka tulevat kulttuurista, jossa nainen on arvoton. Ei siis ole ihme, etteivät valistusvideoiden opit mene aina perille. Oman asenteensa ja totutut tavat voi muuttaa vain sisäistämällä ne. Mielestäni pitäisi enemmän kuunnella niitä ulkomaalaisia, jotka ovat kotiutuneet maahamme. He voisivat kenties auttaa kotouttamisessa. Olemme haukanneet liian ison palan. Emme pysty auttamaan kaikkia. Uskon, että harva suomalainen on auttamista vastaan. Suurin ongelmamme on sinisilmäinen elovenamaisuutemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti