Selviytyminen osa 1: ITSEKUNNIOITUS

Näin jälkeenpäin on helppoa huomata omanneensa raiskaustilanteesta selviämiseen muutamia vahvoja ja ratkaisevia ominaisuuksia, joilla oli suuri merkitys tuskan, ahdistuksen, vihan, pelkojen ja kuolemanpelon käsittelyssä. Vahvuuksia, jotka auttoivat jaksamaan pimeyden syvissä vesissä. Vahvuuksia, jotka huolehtivat elintoiminnoista kun itse en kyennyt alkoholin huurruttamassa valetodellisuudessa. Vahvuuksia, jotka puskivat kaiken paskan sisältäni silloin, kun olin siihen valmis, annostellen sopiviin annoksiin. Vahvuuksia, jotka pitivät yllä toivoa valoisammasta ajasta silloin, kun mudassa rypiessäni olin jo hukkumaisillani. Vahvuuksia, jotka saivat minut heräämään uuteen päivään silloinkin kun en olisi jaksanut. Vahvuuksia, jotka taikoivat hymyn takaisin huulilleni ja auttoivat huomaamaan elämän leikkisyyden. Vahvuuksia, jotka auttoivat rakentamaan itseni uudelleen, pala palalta. Vahvuuksia, jotka auttoivat löytämään avaimet kadotettuihin lukkoihin, tyhjyyteen.

Raiskauksesta selviytymiseen vaikuttivat useat luonteeni ominaisuudet. Olin jo aiemmin käristänyt itseäni hiillostavissa nuotioissa mutta todellinen tulikoe oli raiskausilta. Sulaisinko tuskani kuumuuteen vai toimisiko viiltävän terävään jääpuikkoon koteloitu vihani jäähdytinjärjestelmänä minuudelleni? Kemialliset reaktiot purkautuivat lopulta avaruuden äärettömiin energiaa syöviin mustiin aukkoihin. Olin vihdoin löytänyt tasapainoni energioideni tasoittuessa. Mieleni oli yhdistynyt alitajunnan kautta vihdoinkin kehooni, josta se oli irtaantunut raiskaustilanteessa.

Itsekunnioitustani ei kukaan, ei mikään voinut eikä voi viedä. Ei edes raiskaajani  nauttiessaan minun nöyryyttämisestä ja alistamisestani. Itsekunnioitukseni on kuin iskunkestävää terästä, sitkeää ja itselleni voimaa tuovaa. Raiskaustilanne herätti itsekunnioitukseni eloon. Maatessani sikiöasennossa raiskattuna ja sidottuna pukuhuoneen kylmällä lattialla, minulla ei ollut muuta kuin ajatukseni ja itsekunnioitukseni. Niitä ei kukaan voinut viedä, ne olivat minun. 

Itsekunnioituksella tarkoitan ihmisen kykyä rakastaa itseään ottaen oman tilansa, luovuttamatta sitä muille. Vahvuutta, jolloin et anna enää kenenkään ryöstää sieluasi, minuuttasi, olemassaoloasi. Aikaisemmin olin etsinyt omaa paikkaani mutta vasta raiskaustilanteesta selvittyäni olen mahdollistanut itselleni oman tilani. 

23.10.2010 raiskausiltanani, katsellessani poliisien toimintaa,  vajosin mietteisiini.  Olin ollut rikossarjojen intohimoinen katselija. Osat olivat vaihtuneet katselijasta rikoksen asianomistajaksi. Enää minun ei ole vaikea muistella kyseistä iltaa, jonka muistan melko terävästi yhä edelleen. Tunnelma on helppo palauttaa mieliin. Olin sokissa, kylmän turta. Yllättävän rauhallinen. Sisuksissani piilotettuna tulivuori. Olin helpottunut selvittyäni hengissä ja annoin suurimman palan ongelmistani poliisien käsiteltäväksi: raiskaajani kiinniotto. Itsekunnioitukseni heijastui myös siihen, että olin tarpeeksi itsekäs lähtemään parantamaan rikottua minuuttani. Alitajuntani ottaessa ohjat epätodellisessa tilanteessa, kiitollisena hengissä selviämisestäni, olin päättänyt selvitä. Vahva tahtoni ei antanut muuta vaihtoehtoa. Raiskaajani ei koskaan saisi yliotetta minuudestani, niin päätin. Olin sotilas valmiina elämäni taisteluun. Päätin voittaa sen sodan. Aseinani minulla oli oma sydämeni ja oikeudenmukaisuuden miekka. Sieluni tikari oli valmiina pistämään.

Mikä minusta tulee isona?

Ilmat ovat olleet yhtä vaihtelevia ja oikuttelevia kuin oma mieleni lähihoitajaopiskelijana. Kevät on ollut itselleni todella raskas ja haastava koulun tiimoilta. Onneksi en tiennyt opiskeluun kuuluvien kirjallisten tehtävien määrää, en ehkä olisi uskaltanut lähteä tälle matkalleni. Aikuisopiskelu on intensiivistä ja tärkeää on hallita oma ajankäyttönsä ja osata erottaa tärkeä tieto vähemmän tärkeästä. Armottomuus itseäni kohtaan johti ahdistukseen. Olin pitkään hallinnut työni asiakaspalvelussa ja nauttinut työni hedelmistä yhdessä asiakkaiden ja työkavereideni kanssa. Nyt tipahdin tyhjän päälle, oli vaikeaa tottua siihen, etten voinutkaan heti hallita ja osata kaikkea. Lisäksi koulu alkoi vaativimmalla hoidon ja huolenpidon kurssilla. Tunsin hukkuvani tiedon määrään ja jossain vaiheessa tuntui, ettei mikään jäänyt enää mieleen. Lohdutin itseäni sillä, että voin aina palata kauppaan jos epäonnistun valinnoissani. Elämä kantaa, jos luotat siihen. 

Nyt hermoilut ja suurimmat kiireet ovat takana ja ensimmäinen kurssi suoritettu arvosanalla kiitettävä. Sain paljon uusia ajatuksia ja oppia tulevaan. Nyt on meneillään kuntoutumisen tukeminen ja haastattelu varattuna tämän kurssin työssäoppimispaikkaan. Haluaisin erikoistua mielenterveys- ja päihdepuolelle. Olen tarpeeksi vahva ottaakseni asiakkaiden ongelmia omikseni. Olen tarpeeksi herkkä ja haavoittuva kuullakseni hiljaisuuden sanat. Omistan isot tuntosarvet. Tarpeen vaatiessa taistelen asiakkaan puolesta hänen itsensä siihen pystymättä, tietenkin lakeja ja itsemääräämisoikeutta noudattaen. Haluan olla herättävä ääni todellisuuteen. Haluan olla hento kuiskaus toiveikkuuteen. Haluan olla kärsivällinen, mutta myös vaativa. Mikään ei tapahdu hetkessä. Uudet asiat vaativat toistoa toiston perään. Meillä jokaisella on pinttyneet tapamme ja niiden muutokseen vaaditaan aikaa ja kärsivällisyyttä. Haluan olla saavutetun luottamuksen arvoinen. 

Tietenkään mikään ei ole noin helppoa. Haluan kuitenkin luoda suuntaviivat, joita muutan tarvittaessa. Väkivalta pelottaa. Aggressiivisen asiakkaan kohtaaminen pelottaa. En voi kuitenkaan antaa pelkojen sanella elämääni. Huomioin turvatekijät. Ja kaikki, mitä tapahtuu, on tarkoitettu tapahtuvaksi. En voi myöskään olla asiakkaan pelinappula. Peli on silloin vihellettävä poikki. 

Loppujen lopuksi tämä kaikki on omaa kuvitelmaani. Omaa arvomaailmaani. Olen visualisoinut itseni monenlaisiin tilanteisiin. En kuitenkaan tiedä todellisuutta, koska en ole päivääkään ollut töissä alalla. Toisaalta, kaikkein paras on livahtaa pelottavaan maailmaan tietämättä karua todellisuutta, ilman ennakkoluuloja, ilman pelon käsitystä, stressaamatta. Saatan olla raikas pyörremyrsky tunkkaisen seisovan ilman jälkeen.

Ann-Mari Leinonen: Sentillä rakkautta - Liattu - kirja on ilmestynyt

Tämän vuoden maaliskuussa sain kunnian osallistua WOW Finland festivaalin Tampere-talossa järjestettyyn paneelikeskusteluun aiheena "Miksi seksuaalisesta väkivallasta on niin vaikea puhua?" Keskustelijoina olivat lisäkseni  Tyttöjen Talon seksuaaliväkivaltatyön vastaava ohjaaja Kristiina Hannila ja kirjailija Ann-Mari Leinonen. Moderaattorina Paulina Ahokas.

Olin jo kotona googlannut Ann-Marin ja tutustunut hänen blogiinsa sentillä rakkautta. Odotin pääseväni tapaamaan Ann-Marin. Ennen tapahtumaa saapuessani Green Roomiin, ei ollut vaikea tunnistaa Kristiinan (Krissen) kanssa keskustelevaa, elämäniloa ja naisellisuutta pursuavaa Ann-Maria. Kaiken alta paistoi kuitenkin sekä fyysisesti että henkisesti hyväksikäytetyn tuska. Tuska, jota kokee jouduttuaan menetetyn luottamuksen jälkeen rakentamaan uudelleen sirpaleista elämäänsä eheäksi. Elämän vaikeimpia haasteita. Elämän raadollisuutta. On ollut ratkaistava, miten elämän raateleman sielun saisi jälleen elämää rakastavaksi, miten saisi veren kiertämään jo kerran lähes hengittämättömässä sielussa. Miten oppisi luottamaan jälleen ihmisiin, elämään, itseensä...Heti ymmärsin, miten valtavan taistelun Ann-Mari oli käynyt. Joutunut rakentamaan koko elämänsä uudelleen. Ajattelin myös, että Ann-Mari on selviytyjä ja huomasin, miten lämmin ihminen hän on. Oli helppoa olla hänen seurassaan ja koin ikimuistoisia hetkiä keskustellessamme. Upea energia, upea nainen suurella sydämellä. Tiedän jo, ettei kohtaamisemme jäänyt viimeiseksi.

Ann-Mari Leinosen esikoisteos on ilmestynyt ja kirjaa voi tilata Rose-kustannuksen kautta. Kirja on Ann-Marin omakohtainen kokemus raiskauksesta ja sen jälkeisestä henkisen hyväksikäytön kokemuksesta selviytymisestä ja edelleen jatkuvasta taistelusta itsensä eheytymiseen. Se on vahvan ja rohkean naisen uskallus kertoa kokemuksestaan ja elämästään, rikkoen hiljaisuuden ja antaen vertaistukea valitettavan helposti samaistuttavalla kokemuksellaan. Upea Ann-Mari, KIITOS  <3

Sentillä rakkautta - liattu -kirja
Tositapahtumia mukaileva kertomus naisesta, joka on uhrina niin
rikoksessa kuin rakkaudessa. Juuri kun raiskattu nainen julman rikoksen
jälkeen uskaltaa jälleen luottaa ja päästää lähelleen miehen, hänen
sielunsa ja sydämensä revitään riekaleiksi uudestaan. Kirja on myös
puheenvuoro oman kehonkuvan hyväksymisestä, erilaisuuden
arvostamisesta ja itsekunnioituksesta. Se on raaka ja realistinen kuvaus
rakkauden kerjäläisestä, joka joutuu päättymättömältä tuntuneeseen
syöksykierteeseen rakastaessaan väärää miestä - osaamatta kuitenkaan
rakastaa itseään.
Osa kirjan tuotoista lahjoitetaan Tukinainen ry:lle.

Kirjaa voi tilata  https://holvi.com/shop/Rose-kustannus/product/26570e21334f59102a18ad5305f63f45/