Ilmat ovat olleet yhtä vaihtelevia ja oikuttelevia kuin oma mieleni lähihoitajaopiskelijana. Kevät on ollut itselleni todella raskas ja haastava koulun tiimoilta. Onneksi en tiennyt opiskeluun kuuluvien kirjallisten tehtävien määrää, en ehkä olisi uskaltanut lähteä tälle matkalleni. Aikuisopiskelu on intensiivistä ja tärkeää on hallita oma ajankäyttönsä ja osata erottaa tärkeä tieto vähemmän tärkeästä. Armottomuus itseäni kohtaan johti ahdistukseen. Olin pitkään hallinnut työni asiakaspalvelussa ja nauttinut työni hedelmistä yhdessä asiakkaiden ja työkavereideni kanssa. Nyt tipahdin tyhjän päälle, oli vaikeaa tottua siihen, etten voinutkaan heti hallita ja osata kaikkea. Lisäksi koulu alkoi vaativimmalla hoidon ja huolenpidon kurssilla. Tunsin hukkuvani tiedon määrään ja jossain vaiheessa tuntui, ettei mikään jäänyt enää mieleen. Lohdutin itseäni sillä, että voin aina palata kauppaan jos epäonnistun valinnoissani. Elämä kantaa, jos luotat siihen.
Nyt hermoilut ja suurimmat kiireet ovat takana ja ensimmäinen kurssi suoritettu arvosanalla kiitettävä. Sain paljon uusia ajatuksia ja oppia tulevaan. Nyt on meneillään kuntoutumisen tukeminen ja haastattelu varattuna tämän kurssin työssäoppimispaikkaan. Haluaisin erikoistua mielenterveys- ja päihdepuolelle. Olen tarpeeksi vahva ottaakseni asiakkaiden ongelmia omikseni. Olen tarpeeksi herkkä ja haavoittuva kuullakseni hiljaisuuden sanat. Omistan isot tuntosarvet. Tarpeen vaatiessa taistelen asiakkaan puolesta hänen itsensä siihen pystymättä, tietenkin lakeja ja itsemääräämisoikeutta noudattaen. Haluan olla herättävä ääni todellisuuteen. Haluan olla hento kuiskaus toiveikkuuteen. Haluan olla kärsivällinen, mutta myös vaativa. Mikään ei tapahdu hetkessä. Uudet asiat vaativat toistoa toiston perään. Meillä jokaisella on pinttyneet tapamme ja niiden muutokseen vaaditaan aikaa ja kärsivällisyyttä. Haluan olla saavutetun luottamuksen arvoinen.
Tietenkään mikään ei ole noin helppoa. Haluan kuitenkin luoda suuntaviivat, joita muutan tarvittaessa. Väkivalta pelottaa. Aggressiivisen asiakkaan kohtaaminen pelottaa. En voi kuitenkaan antaa pelkojen sanella elämääni. Huomioin turvatekijät. Ja kaikki, mitä tapahtuu, on tarkoitettu tapahtuvaksi. En voi myöskään olla asiakkaan pelinappula. Peli on silloin vihellettävä poikki.
Loppujen lopuksi tämä kaikki on omaa kuvitelmaani. Omaa arvomaailmaani. Olen visualisoinut itseni monenlaisiin tilanteisiin. En kuitenkaan tiedä todellisuutta, koska en ole päivääkään ollut töissä alalla. Toisaalta, kaikkein paras on livahtaa pelottavaan maailmaan tietämättä karua todellisuutta, ilman ennakkoluuloja, ilman pelon käsitystä, stressaamatta. Saatan olla raikas pyörremyrsky tunkkaisen seisovan ilman jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti