Selviytyminen osa 5: TERAPIAAN TURVAUTUMINEN

            Kun kadotat yhteyden sisäiseen tyyneyteen, kadotat yhteyden itseesi. 
             Kun kadotat yhteyden itseesi, kadotat itsesi maailmaan. 
                                                  - Eckhart Tolle -
             

Elämässä selviytymiseen tärkeitä taitoja ovat luonteen sitkeys ja joustavuus, kyky kestää ja elää elämän vaikeimmat vaiheet läpi. Elämä on jatkuvaa muutosta ja joustavuutta tarvitaan siirryttäessä elämämme eteen tuomista tilanteista toiseen. Meistä saattaa tuntua kuin jokainen päivä olisi samanlainen. Erehdymme. Elämä ja luonto muovautuu ja muokkautuu ympärillämme koko ajan ja myös oma kehomme elää omaa muutostaan. Päivittäiset muutokset jäävät meiltä usein huomaamatta.

On helppoa kietoa itsensä suojapeitteeseen. Kuvitella olevansa haavoittumaton omaan kuolemaansa asti. On helppoa siirtää unelmansa huomiseen ja elää turvallisuuden kuplassa. Unohdamme, ettei elämä anna turvatakuuta: ei takuuta aamulla heräämisestä. Elämän yllätyksellisyys on aina läsnä ja voit menettää kaiken, jonka olet kerännyt ympärillesi. Oppiakseen elämään täyttä elämää pitää oppia sietämään epävarmuutta ja luottaa elämän kantavan. On opittava karistamaan pelot kannoiltaan. On opittava tuntemaan läsnäolon voima, vaihdettava oman egonsa tiedostamattomuus tietoisuuteen.

Raiskausillan tapahtumien jälkeen en tainnut kertaakaan tosissani miettiä, miksi juuri minulle tapahtui näin tai miksi jouduin kohtaamaan elämän raadollisuutta. Se olisi ollut energian ja ajan tuhlaamista. Raiskaukset olivat jo tapahtuneet, mitä olisin enää voinut niille? En saanut enkä saisi niitä koskaan poistettua elämästäni, ne olisivat aina osa menneisyyttäni. Kylmäävää, mutta elämä on. Elämä ei anna onnellisuustakuuta. Eikä aina onnellisia loppujakaan. Minun oli vain hyväksyttävä pohjattomalta tuntunut tuska ja selvitäkseni täytettävä tuskani tyhjyys, elettävä hetki kerrallaan kaikki tuskani ja kärsimykseni värit. Oli keskityttävä selviämään päivä kerrallaan. Se oli suuri haaste.

Tarvitsin rinnalleni matkatoverikseni terapeuttini. Terapia auttoi minua käsittelemään tunteitani, keinoja kohdata vihaani sekä auttoi huomaamaan, miten paljon minulla vielä oli kiitollisuuden aiheita elämässäni - kaiken tuskani keskellä. Terapeuttini oli turvallinen matkatoveri, olin hyvissä käsissä ja hän kyllä olisi huomannut, jos olisin vajonnut alas. Pystyin keskittymään kokonaisvaltaisesti itseeni sekä pelkojeni ja ahdistukseni käsittelyyn - kiitos terapeuttini.

Selviytyminen osa 4: HEITÄ LOUKKAAVAT KOMMENTIT/ARVOSTELUT SUORAAN ROSKAKORIIN

                 "Loukkaus häpäisee vain lausujansa." - Kungfutse 


Aina on ollut, on ja tulee olemaan ihmisiä, joiden elämäntehtävänä tuntuu olevan toisten ihmisten mitätöinti viljelemällä loukkaavia, tikareiksi tarkoitettuja sanoja. Tarkoituksena järkyttää toisen ihmisen mieltä saaden tämän pahimmillaan tekemään itsemurhan. Toisinaan tämä henkinen väkivalta on ajattelemattomuutta, mutta liian usein tietoinen valinta. Egonsa taakse piiloutuneen, omaa voimaansa ja valtaansa kohottavan ihmisen käytöstä, joka toistuu päivästä toiseen kohteen vain vaihtuessa. Ylemmyyden ja paremmuuden tunnetta, oikeassa olemisen ehdottomuutta. 


Olen monesti miettinyt, kumpi on pahempaa: itse raiskatuksi joutuminen vai joutuminen sen jälkeen näiden ihmishyeenoiden hampaisiin. Raiskaus tietenkin on pahempaa, mutta kaukana siitä eivät ole myöskään nämä ehdottomine mielipiteineen "oikeassa olevat" loiset. Loisia he ovat siksi, että he voimaantuvat pahoista sanoistaan ja ilkeyksistään kohdettaan kohtaan. He ovat psykologisesti taitavia tiedostaen uhriensa heikoimmat kohdat ja iskevät niihin. Nerokasta sanallista sodankäyntiä. He ovat sitkeitä sotureita uuvuttaen useimmiten kohteensa. Heitä tapaat jokapäiväisessä elämässäsi. 

Sanoilla on suuri valta. Arvostelijat tietävät sen. On kuitenkin huomioitava, että sanat satuttavat vain jos otat ne vastaan. Loukkaavien sanojen voima ja valta lakkaavat olemasta, jos jätät ne omaan arvottomuuteensa. Vastaanottamattomat loukkaukset palautuvat niiden sanojalle takaisin eivätkä voimaannuta tämän egoa. Tämä ei toki tarkoita sitä, että kaikkea tarvitsisi sietää, mutta taistelu arvostelijoiden kanssa on pelkkää ajan ja energian tuhlaamista. 

Tuodessani raiskaustapaukseni julkisuuteen sain toki minäkin osani arvosteluista ja solvauksista. Useimmiten nettikeskusteluissa. Kukaan heistä ei ole kuitenkaan kulkenut minun polkuani ja astellut minun saappaissani. Heillä ei ole käsitystäkään siitä, miten pitkän ja rankan matkan taivalsin raiskauksen jälkeen. Oikeastaan olen jopa vähän kiitollinen heille, sillä sain voimaa heidän loukkaaviksi tarkoittamistaan sanoista ja heidän asenteistaan. Ymmärsin, että asenteissa on paljon korjattavaa ja siksi aloitin kirjoittaa tätä blogiani tuodakseni esiin raiskatun näkökulmaa ja kertoakseni toipumisestani. Solvaajat opettivat ja vahvistivat omaa käsitystäni siitä, että itselläni oli valta olla ottamatta heidän loukkauksiaan vastaan. Eihän se kovin helppoa ole ollut, mutta nykyisin olen jo aika taitava siinä.

Selviytyminen osa 3: OPTIMISMI JA POSITIIVISUUS

                     

Ole aina mieluummin ensiluokkainen versio itsestäsi kuin toisen luokan versio jostakusta muusta. — Judy Garland

Eletty elämä oli opettanut positiivisen asenteen merkityksen vaikeuksien käsittelyssä. Olin jo monesti sulkenut ovia takanani hypäten kohti tuntematonta. Olin oppinut pärjäämään yksin tiukoissa tilanteissa, koska oli hetkiä, jolloin olin todella yksin. Ei ollut muita vaihtoehtoja. Olin tehnyt vääriä ratkaisuja ja valintoja. Elämä oli vain mennyt niin.  Olin jo monesti joutunut nuolemaan haavojani sieluni yksinäisyydessä. Elämä oli yrittänyt opettaa minua, mutta olin vain katsonut likinäköisenä kokemaani ja toistanut samat virheet uudelleen. Olin kätkenyt itseni haarniskan suojaan ja tuntenut oloni toisinaan tuskaiseksi naamioideni alla. Pelkäsin niin lujaa hylätyksi tulemista, että hylkäsin itse itseni. 

Elämä opettaa kunnes opit. Viikatteen heiluttelu sai vereni virtaamaan ohuimmissakin hiussuonissa. Ymmärsin elämän ainutlaatuisuuden perusteellisesti vasta kohdatessani elämän rajallisuuden. Olen onnekas, että sain elämän jatkoajan. Toki kaiken jälkeen muutama vuosi meni kuin viimeistä päivää eläen ja käytin alkoholia runsaasti. En kadu kuitenkaan mitään, koska tarvitsin oppivuoteni ja hulluuspuuskani. Rakastin elämääni ja hullaannuin kuin laitumelle päässeet lehmät. 

Sitkeys ja sisukkuuteni kasvoivat positiivisuudeksi ja välillä jopa yltiöoptimismiksi. Elämä oli tuonut eteeni hyviä ystäviä, joiden kanssa sain nauttia elämästä ja jakaa myös varjoisat puolet. Ja nauraa! Olin huomannut elämän kauneuden ja tunsin siitä syvää kiitollisuutta. 

En koskaan ole menettänyt toivoa, en edes pimeimmillä hetkilläni. Olen valinnut asenteekseni positiivisuuden. Se ei tarkoita ettenkö koskaan koe negatiivisuutta tai tunne vihaa. Negatiivisuus ei kuitenkaan koskaan asetu pysyvästi asumaan sisälleni, se on vain väliaikaista. On ollut hetkiä, jolloin olen kokenut syvää ahdistuneisuutta tai seinät tuntuvat kaatuvan päälle. Olen kuitenkin oppinut luottamaan, että aina niiden jälkeen tulee päivä, jolloin aurinko valaisee sielun. Suru on surtava kun sen aika on. Raiskauksen jälkeen en jäänyt odottamaan, milloin tulisi pimeimmät ja vaikeimmat hetket. Tiedostin niiden mahdollisuuden, mutta annoin jokaisen päivän ilmaantua eteeni sellaisena kuin se tuli. Sain voimaa hyvistä hetkistä jaksaakseni huonoimmat hetket.  Tiedostin vuoristorata-jojoilun jatkuvan jonkin aikaa, se oli selviytymistä ja tunteideni käsittelyä ja kuului paranemisprosessiini.

Jotkut ovat matkani varrella ihmetelleet positiivisuuttani ja iloani ja epäilleet niiden aitoutta. Toisinaan yritin itsekin kätkeä iloani pinnan alle. Tuloksetta. Sieltä se aina pursuaa. Positiivisuus ja optimismi ovat vahvasti osa persoonaani ja nykyisin olen siitä ylpeä. Nykyisin uskallan olla  hassu ja välillä höpsö oma itseni. Kun rakastaa elämää, se rakkaus heijastuu ympäristöön. Aloitin kesätyön Ison Omenan cittarissa ja olen onnellinen päästessäni taas asiakaspalveluun. Tervetullutta vaihtelua opiskelijaelämään.