Tee ruoasta ystäväsi, älä vihollistasi

Ole aina mieluummin ensiluokkainen versio itsestäsi kuin toisen luokan versio jostakusta muusta.               - Judy Garland -

Miten paljon jo pelkästään sanat "ruoka ja syöminen" aiheuttavatkaan mielessämme tunteiden vuoristorataa? Olemme itse tehneet syömisestä yhden suurimmista ongelmistamme. Häiriintynyt ruokasuhteemme kipuilee sielumme syvyyksissä huonona itsetuntona ja uskomme, ettemme kelpaa omana itsenämme. Tavoittelemme median luomissa ulkonäköpaineissa täydellistä vartaloa ja uuvumme, kun emme saavuta utopistisen ylimitoitettuja tavoitteitamme. Unohdamme oman ainutlaatuisuutemme keinotekoisessa massakulttuurissamme. 

Median välittämät uutiset imevät itsestäni helposti energiaa ja suojelenkin itseäni välttelemällä iltapäivälehtien uutistarjontaa. Nykyään en enää myöskään lue artikkeleita, joissa kerrotaan, miten pitäisi syödä oikeaoppisesti ja mitä liikuntaa pitäisi harrastaa. Välttelen erityisesti tekstejä, joissa painoarvona on, että vain tämä syömis- tai liikuntatapa on ainut oikea vaihtoehto. Olen myös kyllästynyt terveellisiin ruokaresepteihin ja tuskin koskaan enää klikkaan tällaisia artikkeleita. Haluan jatkossa syödä vain sellaisia ruokia, joista todella tykkään! Olen kurkkuani myöden täynnä itseni mielestä liian happamia rahkoja ja esimerkiksi lehtikaalismoothieita (jotka herättivät myös hilpeyttä työkavereissani karmean ulkonäkönsä/värinsä puolesta). Miksi söisin sellaisia ruokia, joista en edes tykkää?

Prevenian terveysvalmennuksen alkutaipaleella merkitsin kaikki syömiseni heidän käyttämälleen Syke-"alustalle". Pidin tunnollisesti ruokapäiväkirjaa, kunnes huomasin ja oivalsin puutteet ruokavaliossani. Lähes kaikki syömisessäni oli pielessä. Ruokahetkeni oli kuorrutettu syyllisyydellä ja ahdistuneella olotilalla. Ruoka oli minulle lähinnä vihollinen, joka kertyi rasvakerroksiksi kehooni. Hotkin ruokani "koiramaisella" nopeudella ja söin paljon makeita herkkuja, joita minun ei tehnyt oikeastaan edes mieli. Söin valmisruokia, joiden maku on minusta mitäänsanomattoman "teollinen". Lisäksi ne ovat melko kalliita. Viikottain sisuksiini upposi myös hampurilaisia, pitsaa tai kebabia. Useimmiten syömishetkeni toimivat automaatiolla, en kiinnittänyt huomiota ruoan määrään enkä makuun. 

Prevenian terveysvalmennuksen (huom. tämä ei ole maksettu mainos) avulla heräsin vihdoin pitkästä "unimaailmastani" ja minua alkoi kiinnostaa, miltä ruoka maistuu ja mistä itse tykkään. Aloin kiinnostua ruoanlaitosta ja toteutin pitkäikäisen haaveeni: aloin kokeilla uusia reseptejä. Tein itselleni "ruokalistan" ja myös kauppareissut helpottuivat ostoslistan myötä. Ruosta on tullut nyt ystäväni: haluan syödä ruokaa, josta saan nautintoa, joka maistuu hyvältä ja josta saan energiaa kehoni tarpeisiin. Tällä hetkellä etsin vielä itselleni sopivaa ateriarytmiä. Painoni ei enää nouse ja haaveissani on keventyä kymmenen kiloa vuoden aikaikkunalla. Olen todella onnellinen ja kiitollinen uudesta ruokasuhteestani ja nykyisestä syömisen helppoudestani. Muutosmatkani jatkuu.