Mies käski minun pukeutua. Vapisevin käsin vedin farkkuja jalkaani ja toivoin että tämä paha uni päättyisi jo. Minulla oli totaalisen tyhjä ja käytetty olo. En meinannut saada farkkuja jalkaani ja minulla oli vaikeuksia pukeutua mutta veitsi nopeutti toimenpidettä. Käteni eivät tahtoneet totella ja jalkani tuntuivat täriseviltä puukepeiltä. Sydämeni oli pakahtua vihasta, pelosta, nöyryytyksestä. Mies ei puhunut koko aikana paljon mitään ja käski minunkin olla hiljaa laittamalla sormen suunsa eteen merkiksi. Lattialle sylkeminen oli loppunut. Mies pakotti minut istumaan pukuhuoneen puolella olevalle penkille ja istuutui itse minua vastapäätä olevalle baarijakkaralle.
Nojasin pukukaappeja vasten ja edessäni oli uusi suuri murhe. Tajusin miehen ottavan minut mukaansa ylös myymälätiloihin ryöstöyritykseensä. Vaihtoehtoisesti olin ajatellut että mies sitoisi minut uudelleen ja menisi myymälätiloihin yksin koska hänellä oli minun avaimeni. Mies vahti minua kuin haukka saalistaan. Pääsin kuitenkin juomaan vettä wc-tilan lavuaarista sillä minulla oli hirveä jano. Pakomahdollisuutta ei kuitenkaan ollut. Olin helpottunut ainoastaan siitä ettei pukuhuoneeseen ollut tullut muita miehen tuttuja joita pelkäsin miehen soittaessa aikaisemmin puheluitaan. Olin helpottunut myös siitä ettei mies tullut istumaan viereeni ja veitsikin oli poissa näkyvistä. Minusta tuntui että mies alkoi luottaa minuun ja se oli hyvä asia. Silloin miehen tarkkaavaisuus voisi hetkeksi herpaantua ja tilaisuuteni tulisi.
Mies kysyi paljonko rahaa kassakaapissa olisi. Vastasin etten tiedä. Ja ihmeekseni mies ei tivannut asiaa enempää. Sitten mies otti minun mustavalkoisen kukkapiponi ja laittoi sen päähänsä. En tiedä mikä tarkoitus sillä oli koska pipo ei auttanut miestä naamioitumaan yhtään enempää. Kun mies oli laittanut piponi päähänsä hän pyysi minua ottamaan kuvan itsestään kännykällä mutta leikin tyhmää ja en ottanut kuvaa. Ihmettelin mitä varten mies halusi kuvan itsestään mutta myöhemmin esitutkinnassa selvisi että se liittyi hänen suunnitelmiinsa. En halunnut katsoa miestä silmiin ettei hän hermostuisi enempää ja en halunnut itsekkään kohdata miehen julmaa katsetta joka tuntui pureutuvan minun lävitseni. Istuin vain penkillä.
Välillä kysyin kellonaikaa ja mies näyttikin minulle ajan kännykästään ja katsoinkin sen mutta aivoni eivät rekisteröineet sitä. Olin hermostunut ja peloissani ja yritin selittää miehelle että minun kulkuavaimeni eivät käyneet kassatoimistoon. Yritin myös saada miehen toisiin ajatuksiin ryöstösuunnitelmissaan kertomalla että hälytykset menisivät päälle. Yritin saada miestä tajuamaan kassakaapin pysyvän kiinni ja koko ryöstöyrityksen olevan turhaa. Mutta mies ei ehkä ymmärtänyt mitä yritin selittää. Aika tuntui olevan edelleen pysähdyksissä ja oloni oli tukala. Uskoin miehen raivostuvan silmittömästi turhautuneena siitä ettei saisi lainkaan rahaa. Odotimme pukuhuoneessa muiden siivoojien lähtöä yläkerran myymälätiloista. Musta huumorintajuni heräsi henkiin ja mietin koko ryöstöyrityksen olevan kuin Aku Ankasta jossa karhukopla yritti ryöstää Roope Ankan panssaroitua kassaholvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti