Seksuaalisen väkivallan uhrit ovat riskiryhmässä jonka tyypillisimpiä oireita ovat masentuminen, itsetuhoinen käytös, erilaiset pelkotilat, arkuus ihmissuhteissa, seksuaaliset muutokset, luottamuksen menetys toisiin ihmisiin, alkoholismi tai muiden aineiden väärinkäyttö, oman elämän hallinnan menettäminen. Itsekkin kävin alkoholinhuuruisessa alamaailmassa "tutustumiskäynneillä". Känni vei minut toiseen todellisuuteen. Se oli pakenemista omasta tilanteestani. Jäin "jännittävän" elämän koukkuun. Mikään ei tuntunut miltään, kaipasin takaisin normaaliin "tylsään" arkeen. Toisaalta tarvitsin kokemukseni. Ne kuuluivat toipumisen tielleni, matkalleni kohti selviytymisen tienviittaa. Tarvitsin kokemukseni pääni selvittämiseen.
Tärkeä tekijä toipumisessani oli myös ikäni. Minulla oli jo kokemusta elämästä ja seurustelusta. En luhistunut joidenkin arvostellessa minua. Varsinkaan kun arvosteluille ei löytynyt perusteita. Arvostelijoista kukaan ei ole kulkenut minun matkaani. Elämänkokemukseni antoi minulle itsevarmuutta ja rakastin/rakastan itseäni. Toisin on nuorilla raiskatuilla, lapsista puhumattakaan. Raiskaus tekee niin syvät viillot henkiseen kehitykseen, että haavat eivät umpeudu. Lyhyt elämänkokemus ei tue toipumista samalla tavoin kuin kokeneemmilla. Avun hakeminen on vaikeampaa, koska luottamus ihmisiin ja elämään on kadonnut raiskauksen myötä. Toiset nuoret eivät ehkä osaa auttaa vaan purkavat omat pelkotilansa ajattelemattomina kommentteina. Viha, joka kuuluisi kohdistaa raiskaajaan, purkautuukin raiskatun syyllistämisenä. Monet aikuisetkaan eivät osaa suhtautua raiskattuun, koska raiskaus on niin pelottava asia. Myönnän, että vaikeaa se on minullekin. Kun haluaisi auttaa, muttei tiedä mikä olisi paras toimintatapa. Jokainen meistä käsittelee asioita eri tavoin. Olen kiitollinen ja vieläkin ihmeissäni, että itse kohtasin ihan parhaat auttajat ja terapeutin <3 Asiaan varmasti vaikuttaa, että väkimäärästä johtuen raiskauksetkin on yleisempiä Helsingissä. Itselleni oli tärkeää, ettei ollut turhaa hössöttämistä, vaan minua kuunneltiin ja jokaisessa kohtaamisessa oli läsnä rauhallisuus. Minun oli hyvä ja turvallinen olla. Onnistuin kyllä itse järkyttämään suorasukaisuudellani. Saamassani lähetteessä oli tehtävänä ottaa näytteet sukupuolitaudeista ja lähetteessä luki "työtapaturma" ja koska se minusta näytti paperilla oudolta, kerroin raiskauksesta. Tarkoitukseni ei ollut järkyttää.
Viime päivinä on saanut lukea surullisia uutisia nuorten raiskauksista, joissa tekijöinä ovat turvapaikanhakijat. Surullista luettavaa on "suvakkien" ja "rasistien" taistelu omasta oikeassa olemisestaan. Normaali keskustelu ei ole kummallekaan mahdollista. Molemmat ääripäät unohtavat raiskatut, tässä tapauksessa vielä nuoret tytöt. Suvakit jaksavat joka kerta paasata kotimaisista ilmoittamattomista raiskauksista ja kieltävät maahanmuuton mukanaan tuomat ongelmat kokonaan, ulkomaalaisraiskaukset ovat vain yksittäistapauksia. Toinen ääripää tuomitsee kaikki ulkomaalaiset ja heidän vihansa purkautuu kaikkia vahingoittavina ajatuksina, jopa tekoina. Kuka puolustaisi uhreja? Tuntuu unohtuneen myös ulkomaalaisten naisten kokema väkivalta miestensä toimesta. Jotkut jaksavat kysellä, että miksi vasta nyt päättäjät kiinnostuvat??? Minusta on LOISTAVAA, että päättäjät ovat heränneet!!! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti