Kiitos kannustavista viesteistä

                                Elämän salaisuus ei piile siinä, mitä sinulle tapahtuu,
                                vaan siinä, mitä teet sillä, mitä sinulle tapahtuu.
                                                 - Norman Vincent Peale -

Saavuttuani kotiini oikeusistunnon jälkeen sukelsin netin keskustelupalstoille. Osasin odottaa asiattomuuksia, mutta yllätyksekseni sain todella paljon hyvää ja kannustavaa palautetta. Asiattomat viestit osasin jättää omaan arvoonsa, niillä ei ollut minulle merkitystä. Miksi olisi ollut? Nehän olivat vain kirjoittajien omia mielipiteitä ja osa oli varmasti tarkoitettu provosoimaan. Sitäkin suurempi merkitys oli kannustavilla viesteillä. Sain niistä todella paljon voimaa, se oli ihan käsittämätöntä. Viimeistään nyt huomasin, miten suuri energia sanoissa virtaa. Kiitos kannustavista viesteistänne <3 Ne kohdistuivat suoraan sydämeeni ja niiden ansiosta ammennan toivottavasti myös voimaa eteenpäin muille raiskauksien särkemille sydämille <3 

Raiskaajan saaminen oikeuden eteen oli minulle tärkeä hetki. Se oli käännekohta, jonka jälkeen toipuminen alkoi vaikuttaa selkeältä tavoitteelta. Sen jälkeen en epäillyt hetkeäkään, ettenkö tulisi toipumaan. Olin monta kertaa mielikuvissani nöyryyttänyt ja kiduttanut raiskaajaani. Keksin siihen mitä erilaisempia tekomuotoja. Julkinen oikeuskäsittely oli tärkeä osa toipumisprosessiani. Vasta jälkeenpäin olen ymmärtänyt, miten suuri vaikutus raiskaajan näkymisellä julkisuudessa olikaan vihani käsittelyssä. Julkinen häpeäpaalu. Minun kostossani raiskaajani sai rangaistuksensa. Sain itseluottamusta siitä, etten tyytynyt raiskattuna antamaan valtaani enkä sieluani raiskaajalle. Luonteeni ei antanut periksi epäoikeudenmukaisuudelle. Raiskaajani joutui vastaamaan teoistaan. 

Tiedostin voivani itse vaikuttaa toipumiseeni ja itse valitsin, millaiseksi halusin rakentaa uuden minuuteni. Myöskään uskoni omaan elämänhallintaani ei pahemmin horjunut. Vain minä yksin olin vastuussa omasta toipumisestani. Kukaan muu ei voinut parantaa haavojani, mutta tarvitsin siihen muiden apua. Meistä jokainen tekee valintoja, joilla jokaisella on vaikutusta elämäämme. Valitsemme omat tienhaaramme ja suuntamme. On toki paljon asioita, joihin emme voi vaikuttaa. Ne tulee vain hyväksyä osaksi elämää ja kohtaloamme, koska mitä muuta voisimme tehdä? 

Kiitollisuuteni elämäni jatkumisesta oli suurin suojakilpeni katkeroitumista vastaan. Itselleni suurimmaksi yllätyksekseni muodostui uskomaton kykyni optimistisuuteen kaikkein rankimmallakin hetkellä. Joka päivä hämmästelin omaa käyttäytymistäni ja omaa ajatusmaailmaani. Se oli jotain sellaista salaperäistä lumoavaa ihmeellisyyttä ja voimaa, joka meni yli oman tajunnanrajani. Käsittämätön tunne siitä, että jokaista askeltani seurataan ja minua suojellaan. Kaikella tuntui olevan tarkoituksensa. Olin kuin tarkasti ohjelmoitu pelinappula jossain suuremmassa kokonaisuudessa.