Oikeudessa kuunneltiin tietysti myös hätäpuhelut. Olin saanut poliisilta tallenteen niistä, mutta en ollut uskaltanut kuunnella niitä kotonani. Kuullessani oman hätääntyneen ääneni, aloin itkeä. Puhelut veivät minut hetkessä raiskausillan tunnelmaan. Puheluista aisti purkaantuneen kauhuni ja myöhemmin myös helpottuneisuuden hengissä selviämisestä. Sen tunteen kun aloin tajuta elämäni kauheimpien tuntien päättyneen. Nyt tiesin, miltä tuntui, kun veitsen viiltävä kuolema oli vain senttien päässä. Hätäpuheluista kuultava tuska tulisi olemaan osa menneisyyttäni. Käännekohta, jossa sain toisen tilaisuuden elämään. Aioin ottaa siitä kaiken irti. Minä en antaisi raiskaajan pilata loppuelämääni. Ei, minulla ei ollut enää pelättävää, minulla oli ELÄMÄ. Edessäni oli puhdas valkoinen sivu, jonka piirtäisin täyteen elämän kauneimpia kukkia.
Oikeudenkäynti alkoi lähestyä loppuaan siltä päivältä ja tuomareiden oli tullut aika antaa ratkaisunsa. Vastaaja eli raiskaajani oli siis tunnustanut tekonsa ja myöntänyt syytteet oikeiksi. Puolustus kuitenkin näki vain ryöstön olleen etukäteen suunniteltu, ei raiskauksen. Syytetyn asianajaja pyysi miehen passittamista mielentilatutkimukseen. "Teossa on sellaista summittaisuutta, että mielentilan tutkiminen on aivan välttämätöntä", hän perusteli. Syytetty vaikeni oikeudessa, hän ei halunnut kommentoida mitään. "Hän on äärettömän pahoillaan kaikesta, jos sillä nyt on enää mitään väliä, mitä hän sanoo", syytetyn asianajaja totesi.
Minulle itselleni raiskaajani anteeksipyynnöllä ei ollut merkitystä, se oli mielestäni vain sanahelinää. Mielestäni hän oli pahoillaan vain siitä, että jäi kiinni. Olihan hän kaikin mahdollisin selityksin yrittänyt todistella syyttömyyttään. En uskonut hänen edes ymmärtävän, miten julmaa raiskaaminen on. Itse uskon myös raiskauksen olleen suunniteltu. Tapahtumat pukuhuoneessa kääntyivät melko nopeasti raiskaukseen. Eihän hänellä olisi ollut mitään menetettävää, jos hänen suunnitelmansa maasta poistumiseen olisi toteutunut. Onnekseni raiskaaja ei ottanut huomioon, että saisi peräänsä huippupoliisit :)
Oikeus totesi raiskaajani syylliseksi raiskaukseen. Oikeus otti kuitenkin "aikalisän" ja antaisi välituomion tai tuomion kahden viikon kuluttua. Välituomio tarkoitti tässä tapauksessa tekijän mielentilan tutkimista. Istunto oli päättynyt. Oikeudenkäyntipäivä oli nyt ohi ja jännittämiseni purkautui suunnattomana tyhjyyden tunteena. Tältäköhän tuntui myös maaliviivan ylittäneestä urheilijasta joka kaikkensa antaneena kaatui maahan? Olin selvinnyt kunnialla rankasta päivästä ja kaikki oli mennyt hyvin. En voinut kuin ihmetellä sitä äärettömän suurta voimaa ja vahvuutta, jotka minulle oli annettu <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti