Selviytymiseni pimeimpiä puolia ohjasi alkoholi ja yksinäisyys. Vasta nyt jälkeenpäin ymmärrän, miten pitkä ja pohjaton matkani oli. Tartuin alkoholiin poistaakseni tyhjyyden tunnetta, täyttääkseni elämääni kuorrutetulla kermakakulla. Minulla oli ihania ystäviä, mutta kukaan ei voinut tietää miltä minusta välillä tuntui. Ei tietenkään, jokaisen elämä on yksilöllistä, jokaisella on omat polkunsa. Ymmärsin myös, miten yksin ihminen on elämän käännekohdissa, myös syntyessään ja kuollessaan.
Sain kaiken mahdollisen avun ja vieläpä ammattitaitoisilta henkilöiltä. Ja todellakin, nämä kaikki auttoivat toipumisessani. Elämässäni oli kuitenkin hetkiä, jolloin oli rakennettava palapelin paloja ihan yksin. Oli tehtävä päätöksiä ihan yksin. Se ei ollut helppoa. Hämmensin omaa pakkaani haluamalla kertoa oikeudenkäynnistäni julkisesti. Lähdin tuntemattomalle tielle, koska sydämeni pakko ajoi minut siihen. Minulla oli voimakas tahto vaikuttaa asioihin. Halusin myös "kostaa" raiskaajalleni tuomalla tapahtuneen julkisuuteen. Muita keinoja minulla ei ollut.
Raiskauksen jälkeen heittäydyin alkoholin huurruttamalle matkalle, elämään nuoruutta, jota minulla ei koskaan ollut. Vaikka minulla oli paljonkin ihmisiä ympärilläni, olin hetkittäin todella yksin. Elin pitkään rauhatonta vuoristorataelämää, keskittymiskykyni ollessa hukassa. Rauhattomuus ei kuitenkaan ollut koko ajan läsnä, vaan välillä tunsin itseni melko tasapainoiseksi. Työni auttoi pitämään kiinni rutiineista. Toisinaan työni oli hyvä pakopaikka, jossa pystyin keskittymään paremmin.
Jossain vaiheessa oli pakko kasvaa aikuiseksi. Silloin, kun mikään ei enää tuntunut miltään. Koen olleeni vahva selviytyjä omine heikkouksineni. Monesti olen miettinyt nuorten selviytymistä. Miten he pystyvät siihen, kun se aikuisenakin on vaikeaa?
Tänään en ole enää hukassa ajatuksieni, alkoholin enkä yksinäisyyden kanssa. Olen löytänyt tasapainon. Kaikki kokemani opettaa minua tulevassa työssäni lähihoitajana. Raiskaus on osa menneisyyttäni, jota en tuo esille työssäni. Mutta se on ehdottomasti tuonut minusta esiin herkkänahkaisen kuuntelijan, joka ei hyydy vaan toimii, etsien ratkaisuja. Työvälineenä minulla on avoimen utelias mieli, herkät korvat ja lämmin sydän. Ja yhä edelleen voimakas tahto vaikuttaa asioihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti