Elämme yhteiskunnassa jossa rikolliset ovat yliarvostettuja ja osalle rikollisuus on lottovoitto. Vankiloissa saattaa olla parempi palvelutaso kuin esimerkiksi vanhainkodeissa. Vanhuksemme makaavat sidottuina sänkyyn ilman ulkoilumahdollisuuksia. Hyvinvointivaltio Suomi uhkaa kohta olla pelkkä illuusio. On ymmärrettävää ettei kaikkeen ole varaa ja pitää säästää. Yhteiskunta ei voi maksaa kaikkea elämistämme. Maallikkona en vaan millään pysty ymmärtämään rahojen heittämistä kaivoon. Jos se olisikin toivomuslähde, sitten kyllä.
Koska tämä blogini käsittelee raiskaukseen liittyviä aiheita, en kirjoita automaatiometron rahoista tai muista typeristä päätöksistä jotka ovat nielleet kansalaisten verorahoja. Yritän vain niellä kiukkuni.
On käsittämätöntä ettei ulkomaalaisia törkeitä rikoksia tehneitä rikollisia karkoiteta Suomesta automaattisesti vankilavuosien jälkeen. Vedotaan ihmisoikeuksiin ja yliymmärretään rikollisen traumaattista taustaa niin paljon että oksettaa. Ja jotkut onnekkaat valitsevat heistä vielä aviokumppaninsa. Puistattaa. Eivät voi palata kotimaahansa kriisitilan takia. Sopeutetaan yhteiskuntaan uusien uhrien kustannuksella. Jokaisella tänne turvaan tulleella on ollut valinnan mahdollisuus. Ei toki ole helppoa tulla erilaiseen kulttuuriin ja oppia vaikeaa kieltämme. Mutta rikokseen syyllistynyt on ITSE valinnut kohtalonsa. Ei säälipisteitä, ei empatiaa.
Raiskaajaani haastateltiin muutama vuosi sitten eikä hän katunut tekoaan. Tuskin edes ymmärsi. Väitti poliisin ja minun keksineen kaiken ja minun halunneen seksiä. Hän vapautui viime vuonna istuttuaan ensikertalaisena puolet tuomiostaan. Olin töissä kun työkaverini kertoi asiasta. Tunsin sinä päivänä hetkellistä turvattomuutta. Karkoitettiinko hänet? En tiedä. Toimittaja tiedusteli asiaa mutta karkoituspäätös on salainen. Yhteiskunnallisestikin olisi tärkeää tietää törkeiden rikostentekijöiden karkoituspäätökset. Vai haluaisitko kohdata raiskaajani kadulla? Kaikkien hänen kommenttiensa jälkeen? Hänen uskomattomista kommenteistaan esitutkinnassa voi lukea SEISKASTA Tulen myöhemmin kirjoittamaan otteita pöytäkirjastani myös blogissani.
Mitä tekisin jos raiskaajani kävelisi kadulla vastaan? En tiedä. Tekisin varmaan juoksun maailmanennätyksen nopeudessa jos tunnistaisin hänet. Pelottaako minua? Ei. Luotan enkeleihini.
Jos asia koskettaa myös sinua ja pidät asiaa tärkeänä, käy allekirjoittamassa KANSALAISALOITE
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti