sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Kiitos Seiskalle

Kaikesta, mitä meille tapahtuu, voimme tehdä joko onnemme tai onnettomuutemme.  - Benjamin Franklin -

Parikymppisenä haaveilin jännityskirjan kirjoittamisesta. Pitää varoa, mitä toivoo. Helmikuussa 2011 terapeuttini tokaisi minulle: "kirjoita kirja". Olin kertonut terapeutilleni halustani vaikuttaa edes jollakin tavalla asioihin. Koska olen tarpeeksi yllytyshullu, aloitin kirjoittamisen. Alitajunnastani kumpusi yllättäviä ideoita ja huomasin, miten paljon opinkaan itsestäni kirjoittamalla raiskaustapauksestani. Huomasin kirjoittamisen vaikuttavan minuun positiivisesti ja rakastuin sanahelinään. Koin voimakkaita tunteita kirjoittaessani pimeimmistä hetkistäni ja huomasin kehoni ja mieleni puhdistuvan. Kirjoitin vihani sanoiksi.

Ei tullut jännityskirjaa, tuli blogi. Jos elämä kerran antoi minulle noin rankan kokemuksen ja uskomattoman vahvuuden ja rohkeuden selviytymiseen, mikä oli sen tarkoitus? Heti raiskaukseni jälkeen etsin netistä lähes kaiken mahdollisen raiskauksista. Raiskattujen omat kokemukset kiinnostivat minua. Olisin halunnut tietää miten itsensä kokoaminen onnistuisi ja mitä pelkoja raiskatuilla oli. Miten elämä jatkuisi raiskauksen jälkeen? Etsin turhaan. Vasta silloin tajusin raiskauksen olevan vielä suurempi tabu kuin olin kuvitellutkaan.

Koen blogilleni olevan tilausta. Uskon vahvasti asioiden päivänvaloon tuomisella olevan merkitystä. Salaamisella ja puhumattomuudella asenteita ei muuteta. Tarvitaan raiskattujen omakohtaisia kokemuksia avaamaan asenteiden lukkoja. Saattaapa joku käräjätuomarikin herätä lasten hyväksikäyttötuomioiden olemattomuuteen, olen optimisti.

Haluan tuoda raiskausasiaa esille ja blogilleni julkisuutta. Siihen tarvitaan Seiskaa. Olen kiitollinen Seiskan antamasta palstatilasta tärkeän asian puolesta. Moni varmaan ihmettelee miksi juuri Seiska. Miksi ei? Juttu oli erittäin hyvin kirjoitettu. Seiska on Suomen suurin viikkolehti, joten sen kautta tavoittaa monta lukijaa. Pari asiavirhettä juttuun oli pujahtanut. Toinen oli oma mokani, kerroin vuosiluvun väärin. Tapasimme Mikon kanssa tammikuussa 2014. Toinen asia on korjattukkin jo netissä: Sabi ei saanut yhtään rahaa mukaansa. Mediaa tarvitaan asioiden esiintuomiseen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti