Oli lokakuun 23. vuonna 2010. Työpäiväni asiakaspalvelupisteessä alkoi lähestyä loppuaan ja haaveilin jo kotisohvalla pötköttämisestä. Loppukuulutukset ja vähitellen kauppa tyhjeni viimeisistäkin asiakkaista ja vartija laski metalliverkot myymälämme eteen. Loppuhommat hoituivat rutiinilla ja vihdoin pääsimme työkaverini kanssa kävelemään kohti maanalaista pukuhuonetta. Pukuhuoneessa oli muitakin kassatyttöjämme. Osa oli lähdössä baariin, olihan lauantai-ilta. Yksi ystävistäni pyysi minuakin oluelle. En lähtenyt koska sunnuntaina olisi työpäivä. Huono päätös. Kun viimeinenkin työkaverini lähti sanoen läppänä, että varo kummituksia, jäin pukuhuoneeseen yksin.
Olin jo melkein lähdössä takki ylläni, kävin vielä vilkaisemassa itseäni peilistä ja palasin pukukaappini luo ottaakseni laukkuni sieltä. Yhtäkkiä kulman takaa ilmestyi äänettömästi tumma mies. Hetken ajattelin hänen tulleen siivoamaan pukuhuonetta. Erehdyin. Mies otti selkänsä takaa isokokoisen keittiöveitsen ja seisoi edessäni estäen pääsyni pois. Key, money, sex, mies sanoi ja otti avaimeni pukukaapin ovesta. Yritin rimpuilla mutta mies otti minusta kiinni ja käski minun olla hiljaa. Huutaminen olisi ollut turhaa, kukaan ei olisi kuullut. Pukuhuone oli maanalainen väestönsuoja josta huuto ei kuuluisi kadulle. Ensimmäinen ajatukseni oli, ettei tämä voi olla totta. Alitajuntani teki miehestä silmänräpäyksessä analyysin: brutaali, raaka, arvaamaton, aggressiivinen, hermostunut, ketterä, hullunkiilto silmissä. Mies olisi varmasti nopea juoksemaan, joten voisin unohtaa karkuunjuoksemisen. Vaistoni kertoi heti että tämä mies ei epäröisi käyttää veistään.
Vajosin heti dissosiaatiotilaan, lamaannuin. Kun jokin tapahtuma on psyykelle liian järkyttävää, ihminen etäännyttää itsensä tapahtumasta. Katsoin tapahtumaa ikään kuin sivusta. Koin katsovani pahaa elokuvaa jossa itse olin mukana. Ymmärsin hyvin nopeasti, että minun oli paras olla hiljaa, olla rimpuilematta ja yrittää olla mahdollisimman rauhallinen ja vain totella miestä.
Mies pakotti minut veitsellä uhkaamalla ja pitämällä kiinni minusta pukuhuoneen wc-tiloihin. Pukuhuoneessa on erikseen pukukaappitila ja wc-tila, jossa on käsienpesualtaat, suihku ja vessat. Hän kantoi sinne penkin jolle pakotti minut istumaan. Ne miehen silmät... ne oli pelottavat, täynnä vihaa, agressiivisuutta, inhoa, julmuutta, kylmyyttä, ei minkäänlaista häivähdystä empatiasta. Psyykeni vajosi vaistomaiseen tilaan, ajatukseni kasautuivat selviytymiseen ja ongelmanratkaisuun. Muistelin kaikkia katsomiani rikossarjoja keksiäkseni keinoja paeta. Olin pattitilanteessa jota veitsi ohjasi. Tämäkö se työkaverin varoittama kummitus oli. Musta kummitus. Minulla ei ollut mahdollisuutta paeta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti