Voit kahlita käteni ja panna rautoihin jalkani; saatat heittää minut jopa pimeään vankilaan, mutta ajatustani et voi orjuuttaa, sillä se on vapaa. - Kahlil Gibran -
On yksi asia, joka erottaa minut useimmista muista raiskatuista. Selviytymiseni jaloin kruunu, persoonani kirkkain timantti: rakastin, kunnioitin ja arvostin itseäni. Kehoani oli käytetty mutta raiskaajani ei pystynyt murtamaan henkistä pääomaani. Sidottuna lattialla alaruumis paljaana raiskaajani ei pystynyt raiskaamaan ajatuksiani. Rakkauteni itseeni oli SE vahva voima joka sai minut kestämään kaiken pahan. Minulla ei ollut muuta kuin minun omat ajatukseni ja ne olivat ainoa asia mitä minulla sillä hetkellä oli, niitä ei voinut kukaan viedä minulta. Olin aina suhtautunut elämään kiitollisena, nöyränä ja uteliaana. Vaikka seksuaalisuuttani oli häpäisty ja käytetty julmalla tavalla ja vaikka makasin lattialla puoliksi alastomana, kunnioitin ja arvostin itseäni ihmisenä. Omatuntoni oli puhdas. Mietin miksi jouduin kokemaan tällaista mutta olin aina uskonut kaikella olevan tarkoituksensa ja elämän päättyvän silloin kun sen aika oli päättyä.
En tiennyt oliko nyt minun vuoroni lähteä täältä ikuisuuteen. Jos oli, niin se oli sitten tarkoitettu niin. Yritin rauhoitella itseäni ajatuksillani. Uskoin myös suojelusenkelini olevan läsnä pukuhuoneessa. Halusin antaa elämäni ja tilanteeni enkelini haltuun. Rukoilin apua. En tiedä, kuultiinko rukoukseni mutta jostakin sain voimaa kestää tilanteessa. Voi kunpa olisin ollut turvallisesti kotona viettämässä rauhallista koti-iltaa ja kaipasin olohuoneeni sohvan kutsuvaa pehmeyttä. Näkisinkö enää koskaan kotiani ? Saisinko enää koskaan kuunnella ja nauttia musiikista ? Saisinko enää koskaan bilettää ystävieni kanssa ? Minulla oli suunnaton ikävä ystäviäni. Oliko minun sanottava hyvästit kaikelle ? Ajatus luopumisesta vihlaisi syvällä sisälläni.
Tiedän, että varsinkin läheisteni on vaikea lukea rankkaa tarinaani. Muistakaa, että olen kuitenkin hengissä ja rakastan elämääni enemmän kuin koskaan.
Toivoisin teidän lukijoiden vuorovaikutusta,: uskaltakaa tulla kommentoimaan ja vaikuttamaan keskustelemalla. Eniten kaipaan muiden raiskattujen kokemuksia, ajatuksia ja pohdintoja. Vaikenemisen sanotaan olevan kultaa mutta raiskauskokemuksen jälkeen se ei päde. Puhuminen on kultaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti