Mies sulki pukuhuoneen ja wc-tilojen välisen oven ja kaivoi sukupuolielimensä esiin ja vaati minulta seksiä. Olin niin järkyttynyt etten edes muista oliko se valmiina erektiossa. Minua yökötti ja pelotti niin paljon etten edes tiedä mitä ajattelin. Olin täynnä vihaa mutta en voinut sen antaa purkautua vaan minun oli koottava itseni ja pysyttävä rauhallisena ja toteltava miestä. Ajattelin naiivisti että minun on jotenkin selvittävä tästä puhumalla ja saatava miehen luottamus ettei se raiskaisi. Kysyin varmaan jotain englanniksi miksi teet tämän, en muista. Mies ei puhunut paljon mitään, käski minun vain olla hiljaa ja teki kurkunleikkaus- ja ranteenkatkaisuliikkeitä veitsellään. Minä istuin yhä penkillä vaatteet päällä. Mies tuli istumaan minua vastapäätä.
Olin erittäin tietoinen veitsen paikasta koko tapahtuman ajan. Mies uhkasi katkaista ranteeni monta kertaa jollen tottelisi ja sanallisesti uhkasi tappaa minut ainakin viisi eri kertaa. Enkä epäillyt hetkeäkään etteikö hän toteuttaisi uhkailujaan. Mies syljeskeli koko ajan lattialle ja vaistosin hänen hermostuneisuutensa. Minusta tuntui että olin paholaisen kanssa kahdestaan. Penkillä ollessamme pyysin miestä laittamaan veitsen pois, veitsi ahdisti ja pelotti minua. Pelkäsin että hän viiltelisi sillä minua, pelkäsin tuntea kipuna veitsen terävyyden ihollani, pelkäsin verilammikkoa ja irtileikattua kättä, pelkäsin silpomista. Sinä hetkenä jouduin katsomaan kuolemaa silmiin, jouduin ajattelemaan sitä ja mietin tähänkö elämäni päättyisi ja vieläpä väkivaltaisesti, silmänräpäyksessä tai vielä pahempaa - kituen ja silvottuna. Mietin kuka työkavereistani löytäisi ruumiini ja saataisiinko tekijä kiinni.
Jouduin pohtimaan myös pystyisinkö tappamaan itse jos saisin veitsen. Vahdin tarkasti jos mies tekisi virheen ja unohtaisi veitsen hetkeksi. Niin ei kuitenkaan käynyt, mies taisi lukea ajatukseni ja arvata mitä tekisin. Uskon että jokaisesta ihmisestä - kaikkein kilteimmästäkin - löytyy potentiaalia tappamaan ihminen hätätilanteessa nurkkaan ahdistettuna, se taitaa olla alkukantaisimpia selviytymiskeinojamme. Tiedän että olisin tehnyt sen jos minulle olisi tullut tilaisuus. Vaikka olen niin kiltti ihminen että välillä tuntuu pahalta tappaa jopa kärpästä. Olisi vain pitänyt olla nopea ja olisi varmaan tarvittu muutama veitsenisku ennen kuin olisin saanut mieheltä hengen pois. Olisi pitänyt olla salamannopea, ei olisi ollut paljon miettimisaikaa. Ei se helppoa olisi ollut. Fyysisesti helpompaa kuin henkisellä tasolla. Toivon etten koskaan enää joudu pohtimaan moista. Ei ole helppoa tunnustaa itselleen että itsestäkin löytyy hätätilanteessa kylmäverinen tappaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti