Jasmin - työpaikallaan raiskattu

Olen tehnyt aviosopimuksen elämän kanssa. Kuuntelemme toinen toisiamme. Olen antanut suuntaviivat ja sitoutunut olemaan liikaa murehtimatta, sitoutunut tarkkailemaan elämän kipinöitä ja oppimaan sen antamista vaikeistakin oppitunneista. Luotan elämän antamien oppituntien olevan itselleni räätälöityjä. Olemme läsnä toistemme hetkissä, ylä- ja alamäissä. Kannustamme toisiamme löytämään itsestämme parhaat puolet, toinen toisiamme tukien. Jaamme ilot ja surut. Elämä on opettanut minut arvostamaan parhaita puoliani. Olen nöyrä mutta kiitollinen elämän edessä. Elämä opetti minut löytämään oman elämäni tarkoituksen vaikeimman kautta. Olen sitoutunut rakastamaan elämää oman elämäni loppuun saakka. Vaikka mitä tulisi vastaan. Huomenna on vuoden 2016 viimeinen päivä. On myös viimeinen työpäiväni Ruoholahden citymarketissa. Vuosi sitten en olisi uskonut, että lähden opiskelemaan itselleni uutta ammattia. En uskonut, että uskaltaisin. Heittäytyä elämän virtaan. Heittäytyä oppimaan uusia taitoja....

Julkisen oikeudenkäynnin jälkeen annoin haastatteluja muutamalle lehdelle ja televisioon. Tietenkin minua pelotti millaiset mahdolliset seuraukset sillä olisi  elämääni. Toisaalta, itse olin valintani tehnyt ja kannoin vastuun päätöksestäni. Eniten pelkäsin saavani osakseni ahdistelua. Pelkoni eivät kuitenkaan toteutuneet. Muutamia epämääräisiä tapauksia tuli eteen, muttei mitään pelottavampaa. Yllätyksekseni naispuolisia. Esiinnyin pelkästään etunimelläni suojellakseni itseäni. Mietin tarkkaan haastattelukanavat ja kieltäydyin muutamasta haastattelusta, jotka olisivat tuoneet esiin enemmänkin omaa persoonaani kuin raiskaustapausta.  Halusin asiani julkisuuteen, en itseäni, vaikkakin halusin antaa "kasvoni" näkyviksi, jotta varsinkin seksuaalirikosten uhrien olisi helpompi samaistua minuun ja voivansa kokea olevansa uhreja, ei syyllisiä. Kasvojeni näkyminen raiskausoikeudenkäynnin yhteydessä teki mielestäni asian inhimillisemmäksi ja helpommin ymmärrettäväksi. Sillä halusin...

20.1.2011 koitti ensimmäinen työpäiväni julkisen oikeusistunnon ja haastattelujeni jälkeen. Olin kuluttanut aikaani netin keskustelupalstoja lukien ja liikuttunut monta kertaa lukiessani kannustavan voimaannuttavia kommentteja. Ilkeät kommentit pystyin jättämään omaan arvoonsa, ne kertoivat enemmänkin kommentoijasta kuin tapahtuneesta. Koin, että elämässä on kaikesta huolimatta aina toivoa. Elämänlankani oli vielä ohut, mutta uskoin vahvasti uskaltaessani tarttua siihen, että siitä tulisi ajan myötä paksu, katkeamaton köysi.  Seurattuani vilkasta nettikeskustelua, odotin jännittyneenä asiakkaiden suhtautumista minuun. Pelkäsin tietenkin myös asiattomia kommentteja. Työvaatteet päälle ja menoksi. Ja mitä tapahtui? Ei ainuttakaan kommenttia yhdeltäkään asiakkaalta! Katseista ja eleistä huomasin ainakin joidenkin lukeneen tapauksesta. Viimeistään tässä kohtaa huomasin miten salattu ja kuoliaaksi vaiettu asia raiskaus on. Varmaan moni pelkäsi minun menevän rikki. Tuki ja kannustus...

Elämä on jatkuvaa muutosta. Olemme niin takertuneita omiin arkirutiineihimme, ettemme aina huomaa jokaisen päivämme erilaisuutta. Päivät tuntuvat toistavan samaa kaavaa ja harvoin havahdumme heräämään horroksestamme. Mietimme niin kuumeisesti mennyttä ja tulevaa, että unohdamme nykyhetken. Tietoisen läsnäolon. Aika karkaa käsistämme. Juoksemme ympyrää omassa kuplassamme. Stressaamme, pysyvätkö elämän langat käsissämme. Moni elää jonkun muun suunnittelemaa elämää. Saatamme elää elämäämme jonkun muun ihmisen kautta. Jotkut puolestaan elävät meidän kustannuksellamme. Naamioidumme, jottemme paljastuisi omina itsenämme. Miten usein pelko on pukeutunutkaan vihan naamioon. Nauramme jäniksille, jotka työntävät päänsä pensaaseen huomaamatta omia käyttäytymismallejamme. Taistelemme elämän virtaa vastaan ymmärtämättä miten kuluttavaa se on.  Raiskaus kuolemanpelkoineen pysäytti oman elämäni kuin seinään. Hajosin moniksi kappaleiksi niinkuin legopalikat. Otti aikansa koota itsensä, löytää it...

Ei ole helppoa hyväksyä omia huonoja puoliaan. Mutta vain tuntemalla itseään pystyy elämästäkin nauttimaan täysillä, muulloin se jää vaillinaiseksi. Vasta kun tunnet itsesi, tiedät mitä elämältä haluat. Terapian tärkein tehtävä on saada asiakas ymmärtämään omia käytösmallejaan ja omaa luonnettaan, jotta tämä voisi kohdata tuskansa silmästä silmään, pakenematta. Terapia antaa keinoja ratkaista menneitä ja eteen tuleviakin ongelmia ja vaikeita tilanteita. Parhaimmillaan se opettaa asiakasta ratkaisemaan ongelmiaan itse. Tärkein syy terapiaan menemiselleni oli se, että saisin purkaa tunteitani turvallisessa ympäristössä, ammattilaisen seurassa. Vaikka olenkin avoin ja sosiaalinen yksilö, ja minulla oli läheisiä ystäviä, joille pystyin kertomaan tapahtuneesta, en voinut kuitenkaan purkaa vihaani heidän seurassaan. En uskaltanut tehdä sitä myöskään yksin kotona koska se olisi voinut riistäytyä käsistä. Tärkein pointti terapiassa on se, että terapeutti osaa rajunkin tunteenpurkauksen jälke...

           Kaikista unelmistamme voi tulla totta, jos meillä vain on rohkeutta                tavoitella niitä.                                       - Walt Disney - Enpä olisi uskonut raiskausiltanani miten täyteläisen mielenkiintoista elämäni olisi kuuden vuoden kuluttua. Ahdistukseni muuttui itseluottamukseksi, pelkoni muuttuivat rohkeudeksi. Jouduin kohtaamaan itseni ja kasvamaan ihmisenä. Myrskyn jälkeen tyyntyi. Kuolemanpelko opetti minulle läsnäoloa ja auttoi huomaamaan elämän lyhyyden. Kohtasin ihmisiä, jotka opettivat minulle paljon elämästä, saivat minut pohtimaan elämän tarkoitusta. Välillä olin uppotukki, välillä loistoristeilijä. Tunteiden kirjoista kasvoi tasapainoinen aikui...

Sanat eivät riitä kertomaan miten upea nainen olet, Marlene <3 Jaksoit nousta pimeyden syövereistä loistamaan valoa kohtalotovereillesi. Uskaltaen vihdoin särkeä manipuloinnin maalaaman lapsuutesi ikkunan. Heräten "painajaisunesta", jota monen on vaikea edes kuvitella. Niin kuin totesitkin jossain haastattelussa, tätä tapahtuu koko ajan jossakin päin maailmaa. Myös Suomessa. Syytteessä on 51-vuotias mies, Marlenen isä, jota syytetään tyttäreensä kohdistuneesta törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Hyväksikäyttö alkoi tyttären ollessa yhdeksän vanha. Tyttärelle on tehty useita abortteja ja hän on myös synnyttänyt lapsen.  Marlene halusi julkisen oikeuskäsittelyn, koska asia ei koske vain häntä. Hän haluaa, että uhreiksi joutuneet hakisivat apua ajoissa eikä halua hyssytellä vaikeita asioita. Marlene teki varmasti vaikean mutta rohkean ja oikean päätöksen tuodessaan julkisuuteen kokemansa insestin, jonka  järkyttävyydellä ei ole rajoja. Tärkein viesti julkisuudell...