Alitajunnan uskomaton voima
Herätyskelloni ja ystäväni Jaanan kännykän piippaus herättivät minut aamulla yhdeksältä uuden elämäni ensimmäiseen päivään. Ystäväni nukkui vieressäni ja olin jopa saanut vähän nukuttuakin. Edellisen illan tapahtumat puskivat heti tietoisuuteeni. Kaikki voimani olivat poissa ja olin kuin avuton lapsi joka halusi jonkun pukevan vaatteet päälleen. Tarvitsin jonkun pitämään huolta minusta, itse en siihen kykenisi. Henkiset kipuni ja tuskani olivat kuluttaneet energiavarastoni minimiin. Pelottavinta oli tiedostaa, että minulla oli raskas ja pitkä tuntematon matka edessäni ja pystyisin elämään sen vain hetki kerrallaan tietämättä tulisinko toipumaan koskaan. Entinen vankka pohja elämältäni oli poissa ja olin putoamassa syvään pimeään kuiluun jonka reunoista pidin kaksin käsin kiinni peläten putoavani syvyyteen josta ei olisi nousua. Mieleni syövereistä nousi kuitenkin myös vahvasti eräs ominaisuuteni esiin: uteliaisuus elämää ja kaikkea ennen kokematonta kohtaan. Se taisteli fyysistä...