Vahvuudesta haavoittuvuuteen
Raiskauksesta selviytyminen vaati minulta tietynlaista vahvuutta, että jaksaisin elää sen läpi. Vahvuudesta tuli suojakilpeni suojelemaan verta vuotavia haavojani, kätkemään sisälleni jäätyneet kyyneleeni ja suojamuurini piiloutumaan uteliaiden katseilta. Tapahtuneen jälkeinen nopea töihinpaluu ilman sairaslomaa takaisin asiakaspalveluun vaati myös henkisen suojamuurin, jotta pystyin pitämään itseni kasassa. Asiakkaiden ollessa tietämättömiä raiskausillan tapahtumista ja siitä, mitä parhaillaan kävin läpi, minunkin oli puettava ylleni työroolini ja hymyiltävä kyynelten läpi. Asiakaspalvelijan ystävällinen ja positiivinen rooliminuus kasvoi minuun entistä vahvemmin kiinni ennen julkista oikeudenkäyntiä, jolloin tapahtunut sai kasvot myös asiakkaiden silmissä. Olen usein miettinyt miten eri tavalla kaikki olisi mennyt, jos olisin jäänyt pitkälle sairaslomalle yksin kotiini rypemään itsesäälissä toivottomuuden valtamereen, jonka aaltoihin olisin varmasti hukkunut. Kukaan ei olisi voi...