Tee ruoasta ystäväsi, älä vihollistasi

Ole aina mieluummin ensiluokkainen versio itsestäsi kuin toisen luokan versio jostakusta muusta.               - Judy Garland -

Miten paljon jo pelkästään sanat "ruoka ja syöminen" aiheuttavatkaan mielessämme tunteiden vuoristorataa? Olemme itse tehneet syömisestä yhden suurimmista ongelmistamme. Häiriintynyt ruokasuhteemme kipuilee sielumme syvyyksissä huonona itsetuntona ja uskomme, ettemme kelpaa omana itsenämme. Tavoittelemme median luomissa ulkonäköpaineissa täydellistä vartaloa ja uuvumme, kun emme saavuta utopistisen ylimitoitettuja tavoitteitamme. Unohdamme oman ainutlaatuisuutemme keinotekoisessa massakulttuurissamme. 

Median välittämät uutiset imevät itsestäni helposti energiaa ja suojelenkin itseäni välttelemällä iltapäivälehtien uutistarjontaa. Nykyään en enää myöskään lue artikkeleita, joissa kerrotaan, miten pitäisi syödä oikeaoppisesti ja mitä liikuntaa pitäisi harrastaa. Välttelen erityisesti tekstejä, joissa painoarvona on, että vain tämä syömis- tai liikuntatapa on ainut oikea vaihtoehto. Olen myös kyllästynyt terveellisiin ruokaresepteihin ja tuskin koskaan enää klikkaan tällaisia artikkeleita. Haluan jatkossa syödä vain sellaisia ruokia, joista todella tykkään! Olen kurkkuani myöden täynnä itseni mielestä liian happamia rahkoja ja esimerkiksi lehtikaalismoothieita (jotka herättivät myös hilpeyttä työkavereissani karmean ulkonäkönsä/värinsä puolesta). Miksi söisin sellaisia ruokia, joista en edes tykkää?

Prevenian terveysvalmennuksen alkutaipaleella merkitsin kaikki syömiseni heidän käyttämälleen Syke-"alustalle". Pidin tunnollisesti ruokapäiväkirjaa, kunnes huomasin ja oivalsin puutteet ruokavaliossani. Lähes kaikki syömisessäni oli pielessä. Ruokahetkeni oli kuorrutettu syyllisyydellä ja ahdistuneella olotilalla. Ruoka oli minulle lähinnä vihollinen, joka kertyi rasvakerroksiksi kehooni. Hotkin ruokani "koiramaisella" nopeudella ja söin paljon makeita herkkuja, joita minun ei tehnyt oikeastaan edes mieli. Söin valmisruokia, joiden maku on minusta mitäänsanomattoman "teollinen". Lisäksi ne ovat melko kalliita. Viikottain sisuksiini upposi myös hampurilaisia, pitsaa tai kebabia. Useimmiten syömishetkeni toimivat automaatiolla, en kiinnittänyt huomiota ruoan määrään enkä makuun. 

Prevenian terveysvalmennuksen (huom. tämä ei ole maksettu mainos) avulla heräsin vihdoin pitkästä "unimaailmastani" ja minua alkoi kiinnostaa, miltä ruoka maistuu ja mistä itse tykkään. Aloin kiinnostua ruoanlaitosta ja toteutin pitkäikäisen haaveeni: aloin kokeilla uusia reseptejä. Tein itselleni "ruokalistan" ja myös kauppareissut helpottuivat ostoslistan myötä. Ruosta on tullut nyt ystäväni: haluan syödä ruokaa, josta saan nautintoa, joka maistuu hyvältä ja josta saan energiaa kehoni tarpeisiin. Tällä hetkellä etsin vielä itselleni sopivaa ateriarytmiä. Painoni ei enää nouse ja haaveissani on keventyä kymmenen kiloa vuoden aikaikkunalla. Olen todella onnellinen ja kiitollinen uudesta ruokasuhteestani ja nykyisestä syömisen helppoudestani. Muutosmatkani jatkuu. 

                      Hallitsematon ja epäterve suhde ruokaan

Nykyajan yltäkylläisyyden ja kauppojen metreittäin jatkuvien hyllyjen edessä tunsin usein epätoivoa valitsemisen vaikeudesta. Tuttu tunne varmaan useimmille. Mainosten sokaisemana ja median luoma kiiltokuvamaailma silmissäni oli helppo ohittaa kehoni hiljaiset viestit ja toiveet. Valinnan vaikeutta lisäsi työskentelyni ruokakaupassa. Kassalla näin kaikki uutuudet ja mielitekojen ristitulessa tunsin itseni voimattomaksi ja työpäivän jälkeen ostoskorini täyttyi huonoista ja epäterveellisistä tuotteista. Suklaiset herkut suorastaan huusivat olemassaoloaan ajatuksissani. Kauppojen markkinointitiimeissä käytetään paljon aikaa psykologiseen tuotesijoitteluun ja markkinointiviestintään tavoitteena vaikuttaa asiakkaiden ostokäyttäytymiseen kaikkien aistien avustuksella. Mikä olisikaan houkuttelevampaa kuin ilmassa leijaileva tuoreen pullan ja kahvin tuoksu? Viimeistään kassojen läheisyydessä sijaitsevista suklaapatukkarivistöistä tuote päätyy usein kassahihnalle tiedostamattomasti automaattiohjauksella. 

Ruoasta tuli minulle suorastaan painajainen. Ruoasta, joka on tarkoitettu nautinnolliseksi ja iloiseksi asiaksi meidän ihmisten elämässä. Ruoasta, josta kehon pitäisi saada oikeaa laatua olevaa polttoainetta toimiakseen parhaalla mahdollisella tavalla. Näin jälkeenpäin ymmärrän, että yritin syömisen avulla korvata syvällä sisimmässäni uinuvia tyhjyyden ja yksinäisyydenkin tunteitani. Pakenin hallitsemattoman syömisen avustuksella myös tylsyyden tunteitani. Epäterve ruokasuhteeni alkoi salakavalasti raiskaukseni jälkeen lisääntyen vuosi vuodelta. Sinkkuna ollessani ei ollut ketään vahtimassa tekemisiäni joten minun ei tarvinnut hävetä hallitsematonta asennettani ruokaan. Kukaan ei ollut näkemässä, kun suklaalevy muuttui rasvakerrokseksi vyötärölleni. Hallitsemattomat ahmimiskohtaukset olivat tulleet osaksi elämääni. Ne eivät kuitenkaan olleet jokapäiväisiä. 

Miksi syömisestäni oli tullut hallitsematonta? Raiskauksen jälkeinen elämäni oli muutaman vuoden ajan erittäin tapahtumarikasta. Oli poliisikuulusteluja, oikeuteen valmistautumista, terapiakäyntejä, työterveyskäyntejä, haastatteluja ja  sopeutumista uuteen elämääni raiskauksen jälkeen. Keskityin turvallisuuden tunteen rakentamiseen ja annoin aikaa itseni toipumiseen. Työpäiväni raiskaukseni jälkeen vaativat myös erilaista keskittymistä. Itsensä parsiminen ehjäksi vaati oman energiansa. Voi, miten kaipasinkaan tavallista, harmaata arkea! Kun vihdoin arkeni normalisoitui, tylsistyin. Syöminen oli tullut korvaamaan tylsyyden tunteitani. 

 

           MUUTOKSEN PYÖRTEISSÄ

Me jokainen tarvitsemme ympärillemme ihmisiä, jotka luovat meihin toivoa epätoivon hetkillämme. Suunnannäyttäjiä risteyksessä väärään suuntaan eksyneille. Silmäpareja, jotka näkevät harhailijan mielen tuolle puolen. Herkän kuuloaistin kuulemaan lausumattomia sanoja, näkemään sisälle sielun syvyyksiin. Yliaistillisia kykyjä näkemään näkymättömyyttä, kuulemaan hiljaisuuden puhetta. Aistimaan kuivuneita kyyneleitä. Kutsun heitä enkeleiksi, valon lähettiläiksi. Tunnen syvää kiitollisuutta, että piehtaroidessani elämäni syvimmissä mutalammikoissa, eteeni on aina ilmestynyt tällainen "oraakkeli". En olisi koskaan selviytynyt ilman näiden ihmisten tukea ja viisautta. 

Elämäni oli melko tummanharmaata muutaman viime vuoden ajan. Vaikeudet kasaantuivat enkä osannut pyristellä takaisin jaloilleni. Olin kadottanut itseni tyhjyyteen. Olin eksynyt monimutkaisen elämän sokkeloihin. Elämäni oli kuin labyrintti, josta yritin löytää ulos - onnistumatta. Tunsin itseni ulkopuoliseksi omassa elämässäni. Luonteeni räiskähteleväisyys ja linnoittautumiseni tikarisanojeni suojaan eivät olleet helppoja hetkiä lähimmillenikään. Olin todella jumissa itseni kanssa ja inhosin itseäni ja elämäntapojani. Suoritin elämääni automaattiohjauksella. Vihasin, että olin tullut vanhaksi ja joka päivä kehossani tuntui olevan joku uusi paikka remontin tarpeessa. Pelotti ajatus kamalasta loppuelämästä vanhana harppuna.  Olin luonut itselleni vankilan omilla ajatuksillani. 

Onneksi elämä osaa yllättää, kun luulet jo nähneesi kaiken! Pitää vain avata silmät. Toukokuussa 2023 aloitin Prevenian terveysvalmennuksen työfysioterapeutin ilmoittamana. Valmennus kesti puoli vuotta ja päättyi marraskuussa 2023. Valmennuksen myötä koko elämäni muuttui saadessani itseluottamukseni takaisin ja heräsin pitkästä talviunestani. Olen oppinut paljon uusia temppuja ja tapoja ja nautin elämästäni. Tunnen itseni jälleen eläväksi. Muutosmatkani jatkuu opiskellessani itseni kerroksia ja toimimalla itseni koekaniinina. 

Tulen kertomaan blogissani muutosmatkastani ja sen vaikutuksesta elämääni. Oivalluksistani, ajatuksistani, elämän haasteista. Toivon kirjoituksieni tuovan toivoa samojen asioiden kanssa kamppaileville. 

 

 Linkki Prevenian sivulle:

 https://prevenia.fi/jasminin-muutosmatka-terveysvalmennuksen-avulla