Blogini tarkoitus
Raiskaus on aihe, joka on tabu. Raiskatuksi joutuminen on salaista, hävettävää, noloa.. Uskaltaisin veikata, että melkein jokainen tuntee jonkun raiskatun, jos raiskauksen uhri vain uskaltaisi kertoa raiskauksestaan. Raiskaus on minun mielestäni henkinen tappo, joka jättää uhrinsa kitumaan usein loppuelämäkseen. Halusin luoda tämän blogin kertoakseni omasta kokemuksestani ja neljän vuoden matkastani kohti eheämpää minuutta. Tulen kertomaan omasta selviytymisestäni, pimeimmistä hetkistäni mutta myös kiitollisuudestani nykyistä elämääni kohtaan. Tulen kertomaan matkastani jolloin jouduin kiipeämään tikapuita ylös välillä pudoten muutaman askelman alaspäin mutta päässen lopulta ylös asti. En tule koskaan unohtamaan tapahtunutta mutta koen päässeeni siitä yli. Toisinaan vieläkin saan itkuisia ahdistuskohtauksia joiden uskon pohjautuvan raiskaustapaukseeni. Miesystävälleni olenkin todennut ettei minusta koskaan saa normaalia ja välillä tunnen itsetuntoni olevan nollissa. Elämäniloni ...