Huhtikuu 2017
Lähihoitajaopintojeni ensimmäinen työssäoppimisviikko on takana. Harjoittelupaikkani on vanhusten palvelukodin dementiayksikkö, joka toimii myös saattohoitopaikkana. Vaitiolovelvollisuus sitoo minua, joten kerronkin vain omista tunteistani ja mietteistäni matkallani kohti uutta ammattia. Positiivista on ehdottomasti se, että saan harjoitella paikassa, jossa arvostetaan ja kunnioitetaan asukkaita ja ohjaajani toimii esikuvanani laadukkaassa hoitotyössään. Työ on sellaista kuin ajattelinkin sen olevan. Tietenkin pelkäsin tunteikkaana luonteena itseni henkistä kestävyyttä. Vaikka olenkin vasta alan opiskelija, suojaudun työroolini taakse. Toisaalta ilman roolejakaan en tunne sääliä, koska en ole halunnut itseänikään säälittävän. Myötätunto on ihan eri juttu. Ja varmasti tulen vielä vetistelemään - kohtuuden rajoissa. Oma raiskauskokemukseni ja siitä toipuminen opettivat, ettei tapahtunutta voi muuttaa. Ainut, mitä voit muuttaa, ovat omat ajatuksesi. Hoitotyössä koen myös tärkeäksi tiedo...