maanantai 6. huhtikuuta 2020

Vahvaksi rikotut

Olen viettänyt pitkään hiljaiseloa kirjoittamisessani. En siksi ettei aiheita olisi vaan koska olen halunnut keskittyä itseeni ja työhöni. Olen halunnut viettää erakkoelämää sosiaalisen työni vastapainona. Voi kunpa voisinkin kertoa mehukkaimmat jutut ison ruokakaupan asiakaspalvelukokemuksista. Toisaalta haluaisin kertoa, mikä saa minut jaksamaan ja jopa rakastamaan asiakaspalvelua. Suurin osa asiakkaista on loistavia. Juuri siksi rakastan asiakaspalvelua. Vuorovaikutusta jopa sanattomuuden äärettömyydessä.

Minulla on suuri unelma. Niitähän minulla riittää..  Niin suuri etten tiedä onko minusta toteuttamaan sitä. Yhä edelleen kirjan kirjoittaminen vaivaa mieltäni. Katsotaan mitä saan aikaiseksi, haluaisin keskittyä raiskauskirjallisuuteen, Ensimmäinen kirja kertoisi oman tarinani. Muut olisivat fiktiota suurella todennäköisyyspohjalla. Kirjoittaminen on minulle keino vaikuttaa asenteisiin. 

Tähän hetkeen haluan suositella Ann-Mari Leinosen ja Meeri Koutaniemen kirjaa Vahvaksi rikotut. Siinä mennään lujaa pahuuden porteille. Itse en ole vielä lukenut kirjaa koska haluan lukea sen rauhassa ja todennäköisesti pystyn lukemaan vain pieniä pätkiä kerrallaan. Lapsiin kohdistuva seksuaalinen  väkivalta on julmimpia asioita mitä voin kuvitella. Tunnen suurta vihaa jo siitä, että näiden julmien tekojen tekijät ovat selvinneet muiden hyväksynnällä ja hyssyttelyllä ilman rangaistuksia. Vihdoin jäävuoren huippu alkaa murtua ja uskon vahvasti, että pienin askelin nämä järkyttävät teot tulevat seurauksineen näkyviksi. 

Vahvaksi rikotut