Jasmin - työpaikallaan raiskattu

16. marraskuuta 2010 poliisi järjesti työpaikkani pukuhuoneessa rekonstruktion eli raiskaustilanne lavastettiin uudelleen mahdollisimman tarkasti niin kuin se oli mennyt itse raiskaustilanteessa. Halusin itse tehdä oman ns. "roolini" vaikka poliisi olikin varannut henkilöitä tekemään kaiken ja itse olisin vain näyttänyt miten kaikki oli tapahtunut, kääntänyt henkilöitä oikeisiin asentoihin ja kertonut suullisesti tapahtumien kulun. Tapahtumat valokuvattiin esitutkintaa varten.  Halusin uskaltaa sukeltaa tuskani mereen, halusin muistaa tarkalleen, miltä epätoivoisuus tuntui, ajatuksissani ja kehoni tunnelukoissa. Halusin kokea uudelleen, miten kuolemanpelko teki läsnä olevan hetken eläväksi, miten jokainen soluni oli täynnä elämää. Muistaa, miten massiivisen raivoisa aggressiivisuuden aalto pyyhkäisi kiltteyden alleen. Ymmärtää rakastaa ja arvostaa itseään, tapahtuipa mitä tahansa. Halusin päästä jatkamaan elämääni. Sitä ennen minun oli uskallettava astua sisään portista, jo...

Apulannan "Koneeseen kadonnut" oli minulle tärkein "voimabiisi". Olen aina ollut Apulanta-fani terävien ja moniselitteisten sanoitusten myötä. Varsinkin ensimmäisinä raiskaukseni jälkeisinä viikkoina en pystynyt keskittymään elokuvien katseluun, kotitöihin tai kirjojen lukemiseen. Fyysiset voimani olivat vähissä ja töissä kulutin loputkin energiastani. Keskittymiskykyni oli poissa ja kotona aikani kului joko netissä tai musiikkia kuunnellen. Kotona yksin ollessani en kyennyt ajattelemaan muuta kuin raiskaustani. Hyvä niin, tapahtunut oli käsiteltävä. Ymmärsin, miten ihminen on lopulta aika yksin elämän suurien kysymysten ääre ll ä. Itsensä kohtaaminen onnistuu kuitenkin vain hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä. Kukaan muu ei voi elää elämääsi ja tehdä päätöksiä puolestasi. Tarvitsemme toki muiden tukea. Musiikki on minulle henkireikä ja pystyn sen avulla vaikuttamaan tunnetiloihini. Apulannan biisin myötä sain vihan tunteeni liikkeelle.  "Koneeseen kadonnutta e...

Ensimmäinen raiskauksen jälkeinen viikko oli vierähtänyt. Oli lauantai 30.10.2010. Kellon tullessa 18.30 elin uudelleen kauhun hetkeni ja ajattelin viikon takaisia tapahtumia. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan olisin lähtenyt laivalle kavereideni kanssa, mutta psykologin kanssa keskusteltuani peruin matkani. Jos olisin laivalla saanut paniikkikohtauksen, en olisi päässyt pois ja olisin kokenut turvattomuutta. Ja olisihan se ollut rankkaa myös kavereilleni.  Onneksi sain viettää viikonloppua toisten ystävieni seurassa, sillä yksin kotona oleminen olisi ollut vaikeaa. Ystävieni luona nukuin hyvin ja minulla oli turvallinen olo. Sinä yönä en herännyt murehtimaan asioita vaan uneni oli virkistävän rentouttavaa. Tunsin syvää kiitollisuutta nukahtaessani ystäväni kissa vieressäni - kissaterapiaa. Ihan kuin se olisi vaistonnut ahdistukseni ja tuli lohduttamaan. Utelias elämännälkäni sai elintärkeää polttoainetta suoniinsa. Tankkini olikin lähes tyhjä ja tarvitsin lisää virtaa jaksaakse...