Ei ole helppoa hyväksyä omia huonoja puoliaan. Mutta vain tuntemalla itseään pystyy elämästäkin nauttimaan täysillä, muulloin se jää vaillinaiseksi. Vasta kun tunnet itsesi, tiedät mitä elämältä haluat. Terapian tärkein tehtävä on saada asiakas ymmärtämään omia käytösmallejaan ja omaa luonnettaan, jotta tämä voisi kohdata tuskansa silmästä silmään, pakenematta. Terapia antaa keinoja ratkaista menneitä ja eteen tuleviakin ongelmia ja vaikeita tilanteita. Parhaimmillaan se opettaa asiakasta ratkaisemaan ongelmiaan itse.
Tärkein syy terapiaan menemiselleni oli se, että saisin purkaa tunteitani turvallisessa ympäristössä, ammattilaisen seurassa. Vaikka olenkin avoin ja sosiaalinen yksilö, ja minulla oli läheisiä ystäviä, joille pystyin kertomaan tapahtuneesta, en voinut kuitenkaan purkaa vihaani heidän seurassaan. En uskaltanut tehdä sitä myöskään yksin kotona koska se olisi voinut riistäytyä käsistä. Tärkein pointti terapiassa on se, että terapeutti osaa rajunkin tunteenpurkauksen jälkeen saattaa asiakkaansa takaisin turvalliseen ja rauhoittavaan olotilaan. Terapiassa pystyy ottamaan käsittelyyn tunnelukkoja ja sulkemaan ne käsittelyn jälkeen takaisin paikoilleen sielun syövereihin kunnes seuraavalla kerralla ne voisi taas kaivaa esiin. Tämän vuoksi terapeutin ja asiakkaan suhteen on oltava erittäin läheinen. Terapeutilla on suuri vastuu harteillaan tunteidenpurkausten turvallisessa käsittelyssä ja siksi hänen on tunnettava asiakkaansa tunnemaailmoja mahdollisimman hyvin. Terapia on molemminpuolista yhteistyötä, kuin yhteinen yritys, johon molemmat osapuolet antavat oman panoksensa.
Oikeudenkäynnin jälkeisenä päivänä kokeilimme ensimmäistä kertaa, miten silmänliiketerapia (EMDR) vaikuttaisi minuun. Terapiamuotoja on runsaasti erilaisia ja vain kokeilemalla voi löytää itselleen niistä parhaimmin sopivan. Tottakai minua pelotti, jos EMDR ei tehoaisikaan minuun. Ymmärsin kehon ja mielen olevan yhteydessä toisiinsa. Olin jo tapahtumailtana tehnyt havaintoja kehoni reagoinnista ja huomannut kadottaneeni yhteyden kehooni, se oli aivan turta. Raiskaus oli keholle ja mielelle suuri sokki. Jopa pelkkä käveleminen oli erilaista kuin ennen, aluksi se oli raskasta ja minun oli pakotettava itseni raahautumaan eteenpäin. Voimani olivat vähissä. Kehoni jokainen solu oli jännittyneessä tilassa. Kärsin traumaperäisestä stressihäiriöstä (PTSD), traumasta johtuvista psyykkisistä ja somaattisista jälkireaktioista. Itselläni ne ilmenivät jatkuvana ylivireisyytenä, kävin koko ajan ns. ylikierroksilla, olin koko ajan hermostunut ja levoton. Pitkäkestoisena olotila on ihmiselle erittäin rankkaa. Se kuluttaa voimavarat loppuun. Töissä keskittyminen oli vaikeaa ja huomasin asiakaspalvelutilanteissa ärtymiskynnykseni madaltuneen etenkin jos jokin asia hoitui liian hitaasti. Pystyin kuitenkin hillitsemään itseni. Psyykelleni teki hyvää joutua pinnistelemään ja kiinnittämään huomiota muuhunkin kuin tapahtuneeseen.
Terapeuttini pyysi minua valitsemaan raiskausillasta tilanteen, joka oli mielestäni pelottavin ja kamalin. Valitsin sitomishetken, koska silloin tunsin olevani lopullisesti ahdingossa ja pelkotilani elämäni jatkuvuudesta oli suurimmillaan. Terapeuttini heilutti kynää silmieni edessä ja tehtäväni oli tuijottaa sitä. Olimme sopineet turvaohjeet, jos minusta alkaisi tuntua liian ahdistavalta. Tuijottaessani kynää, aloin ensin nauraa ja vain hetkeä myöhemmin itkin. Tunnelukkoni alkoivat purkautua. Kehoni sisäiset energiavirrat lähtivät liikkeelle. Se oli hyvä ja lämmin tunne, ikään kuin veri olisi kiertänyt koko kehossani aina varpaisiin asti. Kehoni heräsi henkiin, se oli uskomaton tunne. Silmänliiketerapia oli minun juttuni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti