Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2017.

Selviytyminen osa 8: VIHA VOIMAVARAKSI

                          Pimeys ei voi karkottaa pimeyttä; vain valo voi tehdä sen.                     Viha ei voi karkottaa vihaa; vain rakkaus voi tehdä sen.                                           - Martin Luther King Jr. - Raiskauksen jälkeen olin täynnä vihaa. Jo raiskaustilanteessa olin valmistautunut tappamaan raiskaajani, jos vain olisin saanut veitsen käteeni. Onnekseni sitä tilaisuutta ei tullut. En tiedä, miten olisin pystynyt elämään sen tehtyäni. Toisaalta se olisi ollut itsepuolustusta, ehkäpä olisin kestänyt sen. Jossittelu on kuitenkin turhaa ja ei lainkaan min...

Seitsemäs vuosipäivä 23.10.2017

Raiskaus on teurastus, jossa jäät henkiin kidutuksen jälkeen. Tunnet jokaisen näkymättömän haavan vihlovan kivun, kannattelet omaa sydäntäsi käsissäsi peläten sen sykkeen sammuvan ikuisiksi ajoiksi.  Vuosipäivä tulee aina olemaan osa elämääni. Toki ensimmäinen vuosipäivä oli kaikista vaikein, mutta kehoni yhä seitsemän vuoden jälkeen ilmoittaa ajankohdasta levottomuudellaan ja rauhattomuudellaan. En kuitenkaan enää panikoi, annan tunteideni olla sellaisia kuin ne ovat. Vuosipäivä on minulle myös elämäni toinen virallinen syntymäpäivä. Jäin henkiin. Elämäni jakautui kahtia. Ennen ja jälkeen raiskauksen. Raiskauksen jälkeen alkoi kiivas uudelleenrakentaminen. Taloni oli sortunut perustuksiaan myöden. Mitään muuta ei ollut jäänyt jäljelle kuin viha, sisukkuus ja voimakas tahto näyttää raiskaajalleni rakentavani entistä paremman ja eheämmän talon. Perustusten teko oli vaikeaa, taidot olivat hukassa ja voimat vähisssä. Meni kuukausia pelkkään selviytymiseen, jolloin kävin vain katso...

Selviytyminen osa 7: YKSINÄISYYS

Selviytymiseni pimeimpiä puolia ohjasi alkoholi ja yksinäisyys. Vasta nyt jälkeenpäin ymmärrän, miten pitkä ja pohjaton matkani oli. Tartuin alkoholiin poistaakseni tyhjyyden tunnetta, täyttääkseni elämääni kuorrutetulla kermakakulla. Minulla oli ihania ystäviä, mutta kukaan ei voinut tietää miltä minusta välillä tuntui. Ei tietenkään, jokaisen elämä on yksilöllistä, jokaisella on omat polkunsa. Ymmärsin myös, miten yksin ihminen on elämän käännekohdissa, myös syntyessään ja kuollessaan.  Sain kaiken mahdollisen avun ja vieläpä ammattitaitoisilta henkilöiltä. Ja todellakin, nämä kaikki auttoivat toipumisessani. Elämässäni oli kuitenkin hetkiä, jolloin oli rakennettava palapelin paloja ihan yksin. Oli tehtävä päätöksiä ihan yksin. Se ei ollut helppoa. Hämmensin omaa pakkaani haluamalla kertoa oikeudenkäynnistäni julkisesti. Lähdin tuntemattomalle tielle, koska sydämeni pakko ajoi minut siihen. Minulla oli voimakas tahto vaikuttaa asioihin. Halusin myös "kostaa" raiskaajallen...