keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Raiskaajalle ja raiskatulle

Kannat sisälläsi ahdistusta ja salaat elämäsi julminta tekoa. Saatat olla myös tietämätön että olet raiskaaja. Suurin osa raiskauksista tapahtunee parisuhteessa tai tutustumistilanteessa. Itseni on vaikea ottaa niihin kantaa henkilökohtaisesti. Menee mutu-tuntumaan. Jokainen raiskaus kuten murhakin on oma tapauksensa. Vaikken olekkaan poliisi, uskon poliisin olevan helpompi tutkia murhaa kuin raiskausta. Todisteet on helpompi löytää ja todistaa ( ellei oteta huomioon Anneli Auerin tapausta....). Raiskaustilanteessa on usein vain kahden ihmisen sana toisiansa vastaan. Kumpi puhuu totta? Murhasta ilmoitus tehdään melko nopeasti, ja silminnäkijöitäkin saattaa olla. Raiskausrikos on paljon henkilökohtaisempi. Poliisin ja syyttäjän pitää usein päättää ja olla varsinainen psykologi ratkaistessaan rikosta joka vielä useimmiten ilmoitetaan pitkän ajan päästä tapahtuneesta. Ei ihme että ylilyöntejä tapahtuu.

Menin itsekkin syrjään aiheesta. Yritän puhua/kirjoittaa sinulle raiskaaja. Haluaisin tietää mitä tunteita tunnet kun raiskaat? Mikä tunne on ylitse muiden? Tiedän etten saa sinulta vastausta vaan tämä blogini aihe on kuin jostain jenkkien rikossarjasta jossa asetetaan syötti. Toivon etten itse ole. Itse olen kiinnostunut psykologiasta, ihmisen käyttäytymisestä. Mikä ehkäisisi raiskauksia? Jollain tavoin yritän saada kontaktia varsinkin pedofiiliaa sairastaviin ihmisiin. Mielestäni pedofiilia on sairaus ja tässä PUOLUSTAN niitä jotka eivät ole sekaantuneet lapsiin mutta jotka tuntevat kiinnostusta lapsia kohtaan. En niitä jotka ovat jo sekaantuneet. Silti uskon että kun raiskaaja tunnustaa tosiasiat ja oikeasti ymmärtää tekonsa ja haluaa parantua, toivon hänen saavan apua sairauteensa.

Toivoisin voivani lopettaa sodat tai raiskaukset. Se ei ole mahdollista. Meistä jokainen haluaa tulla hyväksytyksi ja näkyväksi ja rakastetuksi. Inhoan etteivät ihmiset ota vastuuta teoistaan. On niin helppo syyllistää yhteiskuntaa, muita ihmisiä tai lapsuutta. Minusta oikeuslaitoskin tukee enemmän tekijää kuin teon uhriksi joutunutta. En halua kymmenen vuoden vankeuksia mutta haluan jokaisen rikoksen tekijän ottavan vastuun teostaan. Hyvyys ja pahuus. Jep menin jo kympillä harhaan, tämä blogi kertoo enemmän itsestäni....

Parisuhteessa raiskaaminen on yleisintä. Tähän rinnastan myös parisuhdeväkivallan. Tiedän olevani julma mutta jokaisen ihmisen pitäisi ottaa vastuu omasta elämästään. Tiedän myös sen ettei uhri aina pysty ja ne tapaukset erikseen. Tämä ei koske tapauksia joissa uhri yrittää anella lupaa lähestymiskieltoon ja lopputulos on raa`asti raadeltu ruumis. Liian myöhäistä. Toivon vain herättäväni huomaamaan valtapelin jossa sekä tekijä että uhri pelaavat elämänsä rulettia. Peli poikki !!!

Olen itse joutunut kutsumaan poliisit paikalle oltuani huonossa parisuhteessa. Silloin tein itse valintani, hyväksyin että minua käytettiin hyväksi väkivallan myötä. Se oli oma väärä päätökseni. Lopulta viisastuin ja ymmärsin jokaisen ihmisen pystyvän vaikuttamaan elämäänsä. On vain uskallettava viheltää väärä peli poikki. Toivon sinun uskaltavan! Mieti mitä haluat elämältäsi ja uskalla ottaa elämä haltuusi <3 Rohkene pyytää apua sillä oikeasti sitä saattaa saada. Ylläty!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti