Jasmin - työpaikallaan raiskattu

Keväällä 2011 aloin vihdoin saada normaalista elämästä kiinni. Jaksoin jo tehdä itse ruokani ja kotini ei ollut enää sikolätti. Voimani alkoivat palautua. Miesrintamalla kumisi tyhjyys. Olin jo toki menettänyt raiskauskalvoni, mutta mielenkiintoni miehiä kohtaan oli useimmiten miinusasteilla. Pakenin tunteitani ihastumalla saavuttamattomiin kohteisiin, se oli turvallista (naurua). Raiskaus vaikutti pitkään kehotietoisuuteeni tai paremminkin tiedostamattomuuteen kehoani kohtaan. Itse raiskaustilanteessahan en tuntenut kehollisesti mitään, mieli sulki minut suojellakseen kehotietoisuuden ulkopuolelle. Kehoni oli kuin puudutettu. Sitäkin enemmän taistelin raiskaustilanteessa henkisesti pystyäkseni pitämään itseni järjellisyyden rajan yläpuolella. Mieleni ei antanut minun luovuttaa, koska silloin koko minuuteni olisi lakannut olemasta.  Veitsikammoni oli kadonnut ja elämääni alkoi ilmestyä jo tasaisuutta ja rauhallisuutta. Kehoni alkoi toipua ja tietoisuuteni otti ohjat käsiinsä alit...

Koulutehtävät tuntuvat varastavan kaiken aikani. Hymyilyttää, olen tainnut erakoitua kotiin. Olen viettänyt opiskelijaelämää tasan kaksi kuukautta. Opiskelu kysyy selkärankaa ja välillä olen puhjennut itkuun peloissani riittämättömyydestäni. Hyvin nukutun yön jälkeen mieli on palannut kotiplaneetalleen ja rauhoittunut. Huomaan toisinaan vaativani itseltäni liikaa. Etsin itsestäni supervoimia vain huomatakseni oman epätäydellisyyteni. Välillä itseäni ärsyttää oma hitauteni koska kaupan alalla totuin ripeyteen. Tilanne on kääntynyt päälaelleen. Uudet asiat on omaksuttava enkä voi yhden kerran jälkeen muistaa kaikkea tai mitata verenpainetta vielä ammattilaisen ottein. Toisinaan aivojen väsymys purkautuu hillittöminä naurukohtauksina.  Olen kuitenkin yllättynyt epätoivoisten hetkien vähyydestä. No ehkä manaan ammatinvaihtoa sitten työssäoppimisjaksolla kahden viikon kuluttua. Pelottaa, miten osaan soveltaa teoriaopinnot käytäntöön. Ja koska tunnen itseni, tiedän myös saavani nauraa ...