Jasmin - työpaikallaan raiskattu

Lähihoitajaopinnot etenevät vauhdilla. Kuntoutumisen tukemisen työssäoppimisjakson suoritin Asukastalo Kylämajassa, Espoon Matinkylässä. Asukastalo Kylämaja on Kalliola setlementin, Espoon kaupungin aikuissosiaalityön ja Espoon mielenterveysyhdistyksen EMY ry:n kumppanuushankkeena toteuttama kaikille avoin matalan kynnyksen kohtaamispaikka. Kuuden viikon harjoittelu näyttöviikkoineen oli huikea matka, joka vei minut  epämukavuusalueelta huikeisiin onnistumisen kokemuksiin. Olen ratkaisu- ja voimavarakeskeinen toimija. Tärkeintä itselleni on ihmisen kohtaaminen, läsnäoleva kuuntelu ja asiakkaan ongelmiin ratkaisun etsiminen. Tai vähintäänkin ohjaaminen asiakkaalle sopivan palvelun piiriin. Yllättävän yksinkertaista? Ei välttämättä, kaikkiin asioihin ei ole ratkaisuja mutta ainakin joihinkin on. Omat kokemukseni ovat olleet erittäin tärkeitä opetustuokioita kiinnittämään huomiota aitoon kohtaamiseen. Huumoria unohtamatta. Raiskausillan jälkeen olin pohjalla. Poliisien ja työpaikkan...

 Raiskattuna koin vaikeaksi melko pian pintaan nousseet ilon pirskahdukset, surusilmäisen hymyn kiihdytykset naurun valtakuntaan. Kieroutuneen mustan huumorini keskellä helvettiä. Hetket, jolloin raadollisuuden ilmentymästä ei pystynyt selviytymään ilman naurua.  Elämäni oli palasina - ja minä vain nauroin kaikelle.  Ilon hetket olivat toki vain hetkellisiä piristysruiskeita sysimustassa lokakuussa.  Ilo ja huumori toimivat majakkana sakeassa sumussa. Ilon kokeminen oli ainut asia, mistä kannoin raiskattuna aluksi hetkellistä syyllisyyden tunnetta.  Vaistosin sen itseeni kohdistuvista kysyvistä katseista. On olemassa ikäänkuin kirjoittamaton sääntö, ettei elämässään pahasti siipeensä saanut saa kokea iloa. Pitäisi vain synkistellä ollakseen uskottava. Sama pätee mm. masentuneisiin tai läheisensä menettäneisiin.  Ilon kokeminen on kuitenkin tärkeä askel toipumisessa, se tuo toivoa ikuisuudelta tuntuvaan toivottomuuteen. Hymyilevän ihmisen tuskaa vähätellää...