Raiskattuna koin vaikeaksi melko pian pintaan nousseet ilon pirskahdukset, surusilmäisen hymyn kiihdytykset naurun valtakuntaan. Kieroutuneen mustan huumorini keskellä helvettiä. Hetket, jolloin raadollisuuden ilmentymästä ei pystynyt selviytymään ilman naurua. Elämäni oli palasina - ja minä vain nauroin kaikelle. Ilon hetket olivat toki vain hetkellisiä piristysruiskeita sysimustassa lokakuussa. Ilo ja huumori toimivat majakkana sakeassa sumussa.
Ilon kokeminen oli ainut asia, mistä kannoin raiskattuna aluksi hetkellistä syyllisyyden tunnetta. Vaistosin sen itseeni kohdistuvista kysyvistä katseista. On olemassa ikäänkuin kirjoittamaton sääntö, ettei elämässään pahasti siipeensä saanut saa kokea iloa. Pitäisi vain synkistellä ollakseen uskottava. Sama pätee mm. masentuneisiin tai läheisensä menettäneisiin. Ilon kokeminen on kuitenkin tärkeä askel toipumisessa, se tuo toivoa ikuisuudelta tuntuvaan toivottomuuteen. Hymyilevän ihmisen tuskaa vähätellään. Unohdetaan, että pitkäkestoinen raadollisuudessa rypeminen vie helposti loputkin voimat ja toivottomuuden syöksykierre vie mukanaan. Mieli ja keho tottuvat kantamaan tuskaisaa olotilaansa.
Jo raiskauksen jälkeisenä yönä ymmärsin saaneeni uuden mahdollisuuden elämään. Olin hengissä ja se oli huumetta, jonka nauttiminen muutti koko paletin. Olkoonkin, etten aina olisi jaksanut herätä uuteen aamuun tuskaisuudessani. Työ kuitenkin kutsui ja oli minulle "pakollinen" rutiini sumuisessa arjessani. Palasin töihin takaisin mahdollisimman nopeasti, koska muuten kostea elämä itsetuhoisine ajatuksineen olisi vienyt järkeni. Halusin takaisin normaalin arkeni. Kaikille se ei sovi, mutta minulle sopi.
Seitsemän vuoden jälkeen iloisuus ja positiivisuus ovat ominta itseäni. Ne ovat valinta, jonka teen jokaisena aamuna. Koska minulle annettiin mahdollisuus jatkaa elämääni, negatiivisuus olisi vain energian tuhlaamista. Synkistelyä on ollut elämässäni tarpeeksi.
Nykyisin kuuntelen herkällä korvalla ilmapiiriä ja teen päätöksiä, jotka eivät ole itsestäänselvyyksiä. Paistun epämukavuusalueilla kohti unelmaani. Matkaan elämäni päiviä matkaseuranani usko, toivo ja rakkaus. Usko unelmani toteutumiseen, toivo tuoda elämää pimeyteen ja rakkaus Mikkoon ja maailmankaikkeuteen, luontoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti