Mies kaatoi minut lattialle ja löin pääni seinään, onneksi en lujaa, siitä ei tullut vammoja. Hengitykseni oli varmaan salpautunut ja olin kangistunut kauhusta. Kehoni oli todella turta, kuin puudutettu. Makasin lattialla polvet koukussa, jalat kiinni toisissaan. Varmaan itkin ja anelin miestä lopettamaan, en muista. Mies pakotti jalkani auki veitsen avulla ja tuli päälleni. En olisi halunnut totella mutta mies löi minua avokämmenellä kasvoihin ja sai minut makaamaan lattialla veitsen avulla. Rimpuiluni vuoksi hän laittoi veitsen kaulalleni muutaman sentin päähän tappouhkauksen kera ja se sai minut tottelemaan. Minulla ei ollut mitään mahdollisuutta puolustautua. Mies laski veitsen vasemmalle puolelleni lattialle ja nojasi käsivarrellaan kaulaani josta minulle tuli myös kunnon mustelma. En tiedä salpautuiko hengitykseni hetkeksi, olin sokissa.
Mies työnsi elimensä sisääni ja en muista ajatuksiani kunnolla, se oli liian järkyttävää. Olisi tehnyt mieli luovuttaa, siinä vaiheessa varmaan toivoin jopa että mies olisi tappanut minut nopeasti, olin kitunut ja kärsinyt jo tarpeeksi. Ajantajuni oli kadonnut mutta tämä ensimmäinen raiskaukseni kesti varmaan jotain alle viisi minuuttia, en muista. Toivoin vain että tämä kärsimykseni loppuisi. En tiedä laukesiko mies vielä silloin, kehoni ei tuntenut mitään. Oli kamalaa pitää vihantunteet sisälläni, olisin halunnut lyödä, potkia, purra, huutaa…olisin halunnut tappaa miehen, kiduttaen. Olin miehelle arvoton ihminen, johon hän purki sairasta valtaansa, nöyryyttäen ja alistaen minua. Varmaan minun pelokkaat silmäni, itkuni ja avuttomuuteni tuottivat miehelle syvää tyydytystä. Lopulta mies nousi päältäni ja makasin lattialla voimattomana, häväistynä, nöyryytettynä ja alistettuna ja - raiskattuna.
Mies pakotti minut veitsen avulla istumaan ja otti taskustaan narua. Hän sitoi jalkani yhteen. Sen jälkeen olivat vuorossa käteni, jotka mies sitoi selkäni taakse yhteen. Narut hän sitoi todella tiukalle, ne painautuivat ihooni. Tunsin olevani lopullisessa loukussa. Mietin elettyä elämääni, miten yhdessä silmänräpäyksessä kaikki voi olla toisin. Vielä muutama tunti sitten olin ollut tasapainoinen ja onnellinen nainen joka rakasti elämää. Koskaan et voi tietää mitä kulman takana odottaa. Minua kulman takana - kirjaimellisesti - odotti musta paholainen. Oloni oli todella avuton, olin kauhuissani ja järkyttynyt. Lattia tuntui kylmältä paljasta alaruumistani vasten mutta vielä paljon kylmemmältä tuntui pukuhuoneen ilmassa leijaillut pelko, väkivaltaisuus, kuoleman kolkko läheisyys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti