maanantai 23. maaliskuuta 2015

Avoin kirje Tapanilan raiskatulle

Ensin päätin olla kirjoittamatta mitään tästä tapauksesta. Olet kuitenkin niin usein mielessäni ja mietin miten pääset eteenpäin tapahtuneesta. Miten jaksat jatkaa nuorta elämääsi.  En tunne sinua ja ehkä et koskaan lue tätä mutta kirjoitan silti. Olen seurannut nettikirjoittelua ja ja uutisointia. Mietin oletko lukenut itsekkin. Tunnen suurta vihaa raiskaajiasi kohtaan. Se nyt on tietysti sanomattakin selvää.

Elämä on matka hyvyyden ja pahuuden halki. Jouduit sattumanvaraisesti miinakentälle. Päiväsi päättyi helvettiin. Onneksi tekijät saatiin kiinni. Poliisi on todennäköisesti taas saanut kuulla kullannupuilta varsin värikkäitä selityksiä. Ei katumusta vaan ylpeyttä teoistaan.

Voisinpa antaa sinulle voimaa. Mutta jokaisen raiskatun on pohjimmiltaan askellettava polkunsa yksin. Tärkeä apu on läheisistä ja toivottavasti sinulla on mahdollisuus terapiaan. Uskalla ottaa apu vastaan, sinä tarvitset ja olet ansainnut sen. Jännität tietysti myös oikeudenkäyntiä. Olet vain oma itsesi ja kerrot miten kaikki tapahtui. Muista että olet raiskaajiesi yläpuolella, he ovat alinta kastia.  

Toivon sinulle voimaa jaksaa pimeimpinä hetkinäsi kun kuolema tuntuu houkuttelevammalta. Nyt puhun tietenkin omien kokemusteni kautta koska itselleni tuli yllätyksenä hetket jolloin pelkäsin sekoavani. Enkä ole koskaan ollut itsetuhoinen. Toivon sinun näkevän toivon pilkahduksen ja voimaa jatkaa pitkää sumuista pimeyden tietä eteenpäin. Toivon sinulle uskoa elämän jatkuvuuteen. 

Haluaisin nähdä ensimmäisen hymysi ja jakaa sen hetken kanssasi kun ymmärrät taas auringon merkityksen. Se hetki kun et ensimmäiseksi ajattelekkaan raiskaustasi. Näet taas elämän ympärilläsi. Sitä ennen raivoa, itke ja taistele! Puhu, älä patoa vihaa sisällesi. Heitä häpeä nurkkaan ja nosta pää pystyyn! Muista että suurin osa ihmisistä on puolellasi <3




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti