sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Raiskaajan kuulustelu osa 4

3.11.2010 raiskaajan kuulusteluissa tapahtui käänne. Hän halusi tavata vankilapapin ja sen jälkeen hän tunnusti poliisille tekonsa. Näin hän kertoi kuulusteluissa: "Ihan alkuun haluan pyytää anteeksi kaikkea, mitä olen tehnyt. Haluan pyytää Jumalalta anteeksi, mitä olen tehnyt. Olen tosi pahoillani, mitä olen tehnyt, enkä voi ymmärtää sitä miksi olen tehnyt niin kuin olen tehnyt. Tämä nainen, joka siellä Citymarketissa oli, oli aina ollut hyvä ja iloinen sekä huomioinut minut tervehtimällä iloisesti. Tämä nainen oli hyvä nainen. Minun tehtäväni on siivota kaikki paikat tuolla kaupassa ja tein tätä työtä myös tuolloin lauantaina. Juuri tuona lauantaina otin veitsen kotoani ennen kuin lähdin töihin. Veitsen vein takkini sisällä. Minulle on kerrottu jo aiemminkin, mitä tämä nainen on poliisille kertonut. Nyt voin sanoa sen, että kaikki, mitä nainen on kertonut, on totta. Sanoin naiselle, että mikäli nainen ei anna rahojaan minulle, minä tapan hänet. Tällöin minä uhkasin tätä naista tällä veitsellä. Tällä veitsellä pakotin tämän naisen riisuuntumaan ja hänen henkeään uhkaamalla raiskasin hänet sinne pukuhuoneeseen. Nainen ei halunnut seksiä, mutta minä pakotin hänet siihen. Sidonnasta sanon, että nainen oli pitkään ja se, mitä olen kertonut, ei ole totta. En tarkalleen pysty muistamaan sitä aikaa, mutta nainen voi varmasti kertoa tämänkin niin kuin se on mennyt."

"En pysty selittämään sitä, miksi minä toimin tällä tavalla aina silloin tällöin. Minulla on paha olo, jolloin olen näitä pahoja asioita tehnyt. En juo viinaa, en käytä huumeita enkä ole hullu. En vain osaa kertoa, miksi olen näin tehnyt. Vuonna 2006, kun olin Espanjassa, meinasin hukkua tuolla tuolloin. Tämä aiheutti minulle sen, että aina toisinaan olen raiskannut jonkun. Toisinaan minulle tuli aina sellainen tunne, kun olin esimerkiksi kotona, että lähdin yöllä kävelylle ja etsimään uhria, jonka sitten raiskaisin. Näitä tapauksia on sattunut ulkomailla, mutta myös Suomessa. Olen tullut Suomeen puolitoista vuotta sitten. Kun olin vastaanottokeskuksessa, enkä tehnyt työkseni mitään, tällöin en tehnyt mitään tällaisia raiskauksia. Tämä tunne, että minun pitää raiskata joku, on nyt esimerkiksi Suomessa tullut silloin, kun olen ollut töissä ja lähtenyt kotiin. Tällöin tämä paha olo on pakottanut minut tällaiseen tekoon. Suomessa olen ollut töissä varmaan noin kahdeksan tai yhdeksän kuukautta, mutta tarkkaa aikaa en pysty muistamaan. Kysyttäessä vastaan, että kun olen Suomessa ollut töissä tuon mainitsemani ajan, tällöin en ole raiskannut ketään, vaikka se on ollut minulla usein ajatuksena."

Tekojen tunnustaminen helpotti oloani. Tosin en ollut hetkeäkään epäillyt, etteikö poliisi olisi saanut  totuutta  selville ennemmin tai myöhemmin. Miehen kertomuksista sai etsimällä etsiä totuuden siemeniä. En pystynyt nauramatta lukemaan mielikuvituksen kyllästämiä kuulustelukertomuksia. Miehen anteeksipyyntö ei merkannut minulle mitään. Pelkkiä sanoja. En usko vieläkään hänen ymmärtävän tekoaan, katumuksesta puhumattakaan. Hän suojelee mieltään kääntämällä tekonsa minun syykseni. Kun toimittaja kävi muutama vuosi sitten haastattelemassa häntä vankilassa, hän väitti minun halunneen seksiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti