perjantai 10. kesäkuuta 2016

Tänään

Tänään seison vahvasti omilla jaloillani ja elämäni on selkeämpää kuin koskaan aiemmin. Tiedän tarkasti mitä haluan ja aion uskaltaa toteuttaa haaveitani. Olen saanut valtavasti itseluottamusta lisää. Suuri kiitos kuuluu miesystävälleni Mikolle, joka kannustaa minua rohkeasti tarttumaan uuteen. Minulla ei ole ennen ollut hajuakaan, millainen hyvä parisuhde on. Nyt tiedän. On ihanaa herätä uuteen aamuun pelkäämättä hylätyksi tulemista. Hyvä suhde on tasapainoinen, eikä se tarkoita suinkaan tylsyyttä. Luottamusta, ettei toinen hylkää, vaikka joka päivä et olisikaan parhaimmillasi. Saan olla oma itseni ja uskallan kertoa noloimmistakin peloistani. Saan halauksen kun sitä eniten tarvitsen. Hylätyksi tulemisen pelko on ollut yksi suurimpia pelkojani. En ole aiemmin uskonut, että minuakin voi rakastaa omana itsenäni. Tosin en ole aiemmin ollut täysin oma itseni. Olen kätkeytynyt naamioiden taakse ja niitähän riitti, joka tilanteeseen omansa. 

Hylätyksi tulemisen pelko on ollut seuralaiseni jo pitkään. Aiemmissa seurustelusuhteissa ajoin miehet pois luotani, koska minun oli paha olla itseni kanssa. Pelkäsin, että teen saman virheen Mikon kanssa. Olin luotu sinkuksi, koska silloin olin onnellinen, minun ei tarvinnut kohdata läheisen ihmissuhteen tuomia haasteita. Taisin olla sitoutumiskammoinen. Aiemmat suhteeni ovat olleet riippuvuussuhteita. Mikon kanssa kaikki on niin erilaista, tämä on selkeästi rakkautta. Olemisen helppoutta, hengittävyyttä, iloista keveyttä. Helliä potkaisuja, kun meinaan palata kuoreeni. Ja ehdottomasti, ihania luontoelämyksiä: pöllöjen tuijottavia katseita, emolintujen onnea ja työntäyteistä ruuan hankkimista poikasilleen. Luonnossa on helppo päästä meditaatiotilaan, on vain se merkityksellinen hetki. Yhteenkuuluvuus luonnon kanssa. 

Hylätyksi tulemisen pelko nostaa enää harvoin päätään elämässäni. Nykyisin osaan käsitellä sitä ja se haihtuu kohdatessani sen. Enää en pelkää sitä. Tiedän, mistä se on tullut. Kohtaan sen rakkaudella. Olen myös oppinut rakastamaan itseäni hyvällä tavalla. Arvostan luonteeni ominaisuuksia, jotka tekevät elämästäni merkityksellistä. Etenkin olen oppinut arvostamaan herkkyyttäni, josta on tullut minulle suuri voimavara. Herkkyys antaa minulle myös vastaparinaan vahvuuden, joka kantoi minut vaikeuksien yli. Herkkänä sieluna elämä näyttäytyy minulle ihmeellisenä seikkailuna, kykynä vaistota asioita ja tunne-elämäni värikartta käsittää elämän kaikki sävyt. 

Elämäni on onnellista ja mielenkiintoista. Haluaisin päästä opiskelemaan ammattiin, jossa voisin käyttää kaikkia kykyjäni ja jonka tarkoitus vastaisi arvomaailmaani. Olen utelias elämää kohtaan, ja uskon, että elämä tulee antamaan minulle vielä paljon ja minulla on paljon annettavaa elämälle. Viestini muille raiskatuille on, että elämä voi olla kaunista myös kamalien kokemusten jälkeen. Se edellyttää, että kohtaat tunteesi ja tuskasi kasvoista kasvoihin. Pyydä rohkeasti apua muilta ihmisiltä, kukaan ei pärjää yksin täällä. Hylkää kusipäät. Ympäröi itsesi ihmisillä, jotka eivät arvostele sinua ilman syytä. Huomaat sellaiset kyllä, heidän seuransa saa sinut voimaan hyvin. Heidän ei tarvitse välttämättä edes puhua, he saattavat vain kuunnella ja antaa sinulle olkapään, jota vasten nojata. Heidän seurassaan on helppo olla. Ja usko, heitä on! Opi huomaamaan heidät.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti