On olemassa huonoa ja hyvää oppimista. Huono oppiminen kulkee kehityksen jäljessä. Hyvä oppiminen kulkee kehityksen edellä, raivaten tietä uusille kehitystasoille. Huono oppiminen on ennalta annetun, valmiin kulttuurin siirtämistä vastaanottajien päihin. Hyvä oppiminen tuottaa aina jotakin ennalta arvaamatonta, jotakin, mitä ei vielä ollut valmiina olemassa.— Professori Yrjö Engeström
Lähihoitajaopintoni ovat alkaneet ensimmäisenä osaamisalanaan hoito ja huolenpito. Ensiapukoulutusta, lääkelaskentaa, ruotsin sanojen kaivamista muistin kätköistä, anatomiaa, kansansairauksiin perehtymistä, lakeihin tutustumista. Paljon opittavaa ennen ensimmäistä työssäoppimisjaksoa vanhusten parissa maaliskuun lopussa. Välillä pelot muistuttavat olemassaolostaan ja mietin, opinko kaiken tarpeellisen. Pelot kuitenkin haihtuvat levollisen kiitolliseen kepeyden tunteeseen. Tunteeseen, kun jokainen solusi on elossa ja olet avoimen vastaanottavainen uuden elämänvaiheen edessä. Olen jo omaksunut lähihoitajan identiteetin. Tämä on niin minun juttuni, oma polkuni.
Tiedostan lähihoitajan työn olevan ajoittain rankkaa, mutta otan sen hyvänä kasvumahdollisuutena. Eniten itselleni merkitsee saada päästä tekemään työtä, jota itse arvostan ja jonka koen merkitykselliseksi. Ilon pilkahdus elämän väsyttämissä silmissä tulee olemaan paras palkintoni.
Luokkamme on mahtava. Monilla on jo kokemusta alalta ja meitä on kaikenikäisiä. On alan vaihtajia, työttömiä, paljon elämää nähneitä. Opettajatkin ovat kannustavia ja parasta antia ovat mielenkiintoiset keskustelumme oppitunneilla. Paljon pohtimisen aiheita ja avartavia näkemyksiä. Meillä on hyvä yhteishenki. Olen onnellinen saadessani olla yksi heistä.
Olen oppinut elämään hetkessä, päivän kerrallaan. Ei ole tietoa huomisesta (läksyt tietenkin) eikä tietoa, mistä revin rahat elämiseen kesätauolla. Uskon kaiken kuitenkin järjestyvän. Katsotaan, mitä elämä on keksinyt polulleni. Nyt keskityn täysillä opiskeluun. Kaikella on aikansa.
Ensi viikonloppuna osallistun vapaaehtoiskoulutukseen. Haluaisin tulevaisuudessa päästä tekemään työtä nuorten raiskattujen kanssa. Melkein jännittää enemmän kuin tuleva työharjoittelu maaliskuussa. Yritän unohtaa itselleni kasaamat paineet ja olla vain oma itseni. Toivon voivani olla nuorelle turvallinen aikuinen, joka tukee nuoren matkaa vaikealla taipaleellaan. Nuorilta voisin oppia mm. meikkivinkkejä ja paljon muuta. Yhdessä tekemistä, naurua, onnistumisen kokemuksia, molemminpuolista luottamusta, hyväksyvää hiljaisuutta. Läsnäoloa ja kuuntelemista.
Huomenna on tärkeä merkkipäivä. Olemme taivaltaneet Mikon kanssa kolme vuotta yhteistä matkaa <3 Mikko on ollut tärkeä tuki matkallani enkä olisi varmaan uskaltanut lähteä opiskelemaankaan ilman Mikon tukea. Mikko on elämäni rakkaus <3 On hyvä olla, olen onnellinen <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti