keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Selviytyminen osa 1: ITSEKUNNIOITUS

Näin jälkeenpäin on helppoa huomata omanneensa raiskaustilanteesta selviämiseen muutamia vahvoja ja ratkaisevia ominaisuuksia, joilla oli suuri merkitys tuskan, ahdistuksen, vihan, pelkojen ja kuolemanpelon käsittelyssä. Vahvuuksia, jotka auttoivat jaksamaan pimeyden syvissä vesissä. Vahvuuksia, jotka huolehtivat elintoiminnoista kun itse en kyennyt alkoholin huurruttamassa valetodellisuudessa. Vahvuuksia, jotka puskivat kaiken paskan sisältäni silloin, kun olin siihen valmis, annostellen sopiviin annoksiin. Vahvuuksia, jotka pitivät yllä toivoa valoisammasta ajasta silloin, kun mudassa rypiessäni olin jo hukkumaisillani. Vahvuuksia, jotka saivat minut heräämään uuteen päivään silloinkin kun en olisi jaksanut. Vahvuuksia, jotka taikoivat hymyn takaisin huulilleni ja auttoivat huomaamaan elämän leikkisyyden. Vahvuuksia, jotka auttoivat rakentamaan itseni uudelleen, pala palalta. Vahvuuksia, jotka auttoivat löytämään avaimet kadotettuihin lukkoihin, tyhjyyteen.

Raiskauksesta selviytymiseen vaikuttivat useat luonteeni ominaisuudet. Olin jo aiemmin käristänyt itseäni hiillostavissa nuotioissa mutta todellinen tulikoe oli raiskausilta. Sulaisinko tuskani kuumuuteen vai toimisiko viiltävän terävään jääpuikkoon koteloitu vihani jäähdytinjärjestelmänä minuudelleni? Kemialliset reaktiot purkautuivat lopulta avaruuden äärettömiin energiaa syöviin mustiin aukkoihin. Olin vihdoin löytänyt tasapainoni energioideni tasoittuessa. Mieleni oli yhdistynyt alitajunnan kautta vihdoinkin kehooni, josta se oli irtaantunut raiskaustilanteessa.

Itsekunnioitustani ei kukaan, ei mikään voinut eikä voi viedä. Ei edes raiskaajani  nauttiessaan minun nöyryyttämisestä ja alistamisestani. Itsekunnioitukseni on kuin iskunkestävää terästä, sitkeää ja itselleni voimaa tuovaa. Raiskaustilanne herätti itsekunnioitukseni eloon. Maatessani sikiöasennossa raiskattuna ja sidottuna pukuhuoneen kylmällä lattialla, minulla ei ollut muuta kuin ajatukseni ja itsekunnioitukseni. Niitä ei kukaan voinut viedä, ne olivat minun. 

Itsekunnioituksella tarkoitan ihmisen kykyä rakastaa itseään ottaen oman tilansa, luovuttamatta sitä muille. Vahvuutta, jolloin et anna enää kenenkään ryöstää sieluasi, minuuttasi, olemassaoloasi. Aikaisemmin olin etsinyt omaa paikkaani mutta vasta raiskaustilanteesta selvittyäni olen mahdollistanut itselleni oman tilani. 

23.10.2010 raiskausiltanani, katsellessani poliisien toimintaa,  vajosin mietteisiini.  Olin ollut rikossarjojen intohimoinen katselija. Osat olivat vaihtuneet katselijasta rikoksen asianomistajaksi. Enää minun ei ole vaikea muistella kyseistä iltaa, jonka muistan melko terävästi yhä edelleen. Tunnelma on helppo palauttaa mieliin. Olin sokissa, kylmän turta. Yllättävän rauhallinen. Sisuksissani piilotettuna tulivuori. Olin helpottunut selvittyäni hengissä ja annoin suurimman palan ongelmistani poliisien käsiteltäväksi: raiskaajani kiinniotto. Itsekunnioitukseni heijastui myös siihen, että olin tarpeeksi itsekäs lähtemään parantamaan rikottua minuuttani. Alitajuntani ottaessa ohjat epätodellisessa tilanteessa, kiitollisena hengissä selviämisestäni, olin päättänyt selvitä. Vahva tahtoni ei antanut muuta vaihtoehtoa. Raiskaajani ei koskaan saisi yliotetta minuudestani, niin päätin. Olin sotilas valmiina elämäni taisteluun. Päätin voittaa sen sodan. Aseinani minulla oli oma sydämeni ja oikeudenmukaisuuden miekka. Sieluni tikari oli valmiina pistämään.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti