Pätkäpaasto kokeilussa

Viime aikoina olen pohtinut paljon, mitä kehoni haluaisi kertoa syömästäni ravinnosta, jos osaisi puhua. Olen yrittänyt oppia tulkitsemaan kehoni viestejä, joita pidin ensin alkuun liian monimutkaisina. Kunnes ymmärsin, että kehoni kommunikoi varsin yksinkertaisen selkeällä tavalla, mutta syömisestä on tehty liian monimutkaista. 

Onko lautasmalli vääränlainen tapa syödä ruokaa? Pitäisikö syödä yksinkertaisesti vain muutamaa ruokalajia kerrallaan? Salaatti omana aterianaan? Onko ruoansulatusjärjestelmän parempi sulattaa ruokamassaa, joka koostuu vain muutamasta ruoka-aineksesta? Imeytyvätkö eri ravintoaineet näin syöden paremmin solujen ravinnoksi? Esi-isämme metsästivät ja keräilivät marjoja ym. pysyäkseen hengissä ja söivät vain silloin, kun löysivät ruokaa. Villieläimet ovat meitä ihmisiä paljon fiksumpia, ja varastoivat liian ruokansa. Ylensyönti on länsimaisen ihmisen suurimpia terveydellisiä ongelmia, ja ylensyönnillä on myös vakavat ympäristövaikutukset. Rikkaiden maiden luomalla elintarviketeollisuudella on oma "pimeä" puolensa. Jokaisella yksilöllä on toki vastuu omista valinnoistaan, mutta omasta kokemuksestani voin kertoa, että luomamme järjestelmä ei kyllä helpota asiaa yltäkylläisellä valikoimallaan. Ja tuntuu, että jokaisella terveys- ja ravitsemusalan edustajallakin on omat jyrkät mielipiteensä eri ravintoaineiden vaikutuksista. Jokaisella ravintoaineella on nykyään omat hetkensä "parrasvaloissa", ja muotivillityksen mentyä ohi, todetaan sen toisinaan jopa olleen keholle epäterveellinen vaihtoehto. 

Onko keholle parempi syödä harvemmin ja olla ilman välipaloja? Liian usein syöminen rasittaa kehoa, sillä ruoansulatusjärjestelmämme ei saa levätä lainkaan. Myös hampaat kärsivät nykyisestä välipalakulttuuristamme. Suomalaisten ravitsemissuositusten mukainen yleinen ateriarytmi perustuu säännölliseen syömiseen 3-5 tunnin välein tarkoittaen yleensä 4-6 ateriaa päivässä. Itse olen vuosien saatossa kokeillut monia eri vaihtoehtoja eikä myöskään säännöllinen syöminen tuntunut keholleni oikealta vaihtoehdolta, välipaloista puhumattakaan. Työni on epäsäännöllistä vuorotyötä, joten ateriarytmini ei voi koskaan olla säännöllinen. Vatsaani on turvottanut terveellisten syömistenkin jälkeen ja välillä on närästänyt mikä milloinkin. Suurin pelkoni on pitkään ollut nälän yllättäminen etenkin töissä kassalla, ja olen syönyt jokaisella tauolla itseni turvoksiin. Olen kokeillut kasvimargariinit ja kasvirasvajuustot ym. suositusten mukaista, mutta ne kuluttivat elinvoimaani ja veivät arjestani lopunkin ilon, sillä minua yökötti niiden maku. Minusta tuli jopa vähän känkkäränkkä! 

Tällä kertaa kokeilussa on kolmen aterian syöminen noin kahdeksan tunnin aikaikkunassa. Tällöin keho saa kaipaamansa lepoajan ja toivon keventäväni maksani ja haimani "sokeritaakkaa". En laihduta (toki toivon, että syömisrytmini muutos näkyy myös vyötäröä kaventaen) ja syön ruokaa, jota kehoni tekee mieli. Ja yllätys, kehoni pyytää makeaa vain harvoin! Opettelen kuuntelemaan kehoni viestejä ja pyyntöjä. Minusta tosiaan tuntuu, että keskustelen kehoni kanssa! Suklaa on ollut minulle riippuvuus ja olen turvautunut siihen ollessani alakuloinen. Mutta kohtalo puuttui peliin: kasvojeni ruusufinni äityi niin pahoiksi näppylöiksi keväällä vieden myös elämänhaluni ja videopuhelussani työterveyslääkärille vain itkin pahaa oloani. Joidenkin asiakkaiden ajattelemattomat kommentit asiakaspalvelussa saivat oloni entistä epätoivoisemmaksi. Ruusufinni rauhottui vasta 12 viikon antibioottikuurilla ja puolen vuoden Skinoren-voidekuurilla, jota käytän vielä 2.9. asti aamuin illoin kasvoille levitettynä. Lisäksi käytän nyt päivittäin aurinkovoidetta kasvoille läpi vuoden. Kosteusvoiteena käytän apteekista ostettua Avenen Antirougeurs rosamedia ja puhdistukseen Laponien Gentle gel cleanser-geeliä. Lisäksi minun on pitänyt lähes lopettaa suklaan syöminen, sillä ruusufinnini rakastaa suklaata ja saa ihoni kukkimaan. 

Toivon syömisrytmini muutoksesta vihdoin pysyvää, sillä se olisi myös ympäristöteko. Syömällä vain tarpeellisen ruokamäärän kulutamme ympäristöämme vähemmän ja voimme paremmin. Olen innoissani ja utelias näkemään, miten elämänmuutosmatkani jatkuu erilaisine käänteineen 😊


                              


                          


 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kun elämäni romahti

Ajattelin selvinneeni raiskauksestani melko hyvin ja elin hyvää elämää raiskauksen jälkeen parisuhteessani. Satunnaisia pelkotiloja toki oli, mutta koin oloni suhteellisen turvalliseksi. Olin valmistunut 2018 mielenterveys- ja päihdepuolen lähihoitajaksi ja alunperin tarkoituksenani oli jatkaa opintoja seksuaalineuvojaksi. Opiskelu oli kuitenkin rankkaa ja koin, etten pärjännyt niin vaativassa ammatissa. Unelmani ei toteutunutkaan ja palasin takaisin Cittariin kesällä 2018.  Toukokuussa 2021 traumani uusiutui jouduttuani kohtaamaan pukuhuoneessa miessiivoojan. Pukuhuoneessa ei ollut muita. Normaalitilanteessa olisin varmasti pyytänyt miestä poistumaan, mutta nyt lamaannuin täysin ja koin uudelleen raiskaustapaukseni kauhun. Onneksi olin jo vaihtanut vaatteeni. En muista tilanteesta muuta kuin kehoni jähmettymisen. Minulla ei ole muistikuvaa, miten kauan tilanne kesti ja miten kauan siivooja seisoi tyhjentämässä roskiksia. Hän seisoi muutaman metrin päästä minusta kääntyneenä minuun...
Lue lisää

Raiskaus osa 2

Mies sulki pukuhuoneen ja wc-tilojen välisen oven ja kaivoi sukupuolielimensä esiin ja vaati minulta seksiä. Olin niin järkyttynyt etten edes muista oliko se valmiina erektiossa. Minua yökötti ja pelotti niin paljon etten edes tiedä mitä ajattelin. Olin täynnä vihaa mutta en voinut sen antaa purkautua vaan minun oli koottava itseni ja pysyttävä rauhallisena ja toteltava miestä. Ajattelin naiivisti että minun on jotenkin selvittävä tästä puhumalla ja saatava miehen luottamus ettei se raiskaisi. Kysyin varmaan jotain englanniksi miksi teet tämän, en muista. Mies ei puhunut paljon mitään, käski minun vain olla hiljaa ja teki kurkunleikkaus- ja ranteenkatkaisuliikkeitä veitsellään. Minä istuin yhä penkillä vaatteet päällä. Mies tuli istumaan minua vastapäätä. Olin erittäin tietoinen veitsen paikasta koko tapahtuman ajan. Mies uhkasi katkaista ranteeni monta kertaa jollen tottelisi ja sanallisesti uhkasi tappaa minut ainakin viisi eri kertaa. Enkä epäillyt hetkeäkään etteikö hän toteuttais...
Lue lisää

Raiskaus osa 7

Olin vihdoin päässyt ylös lattialta seisomaan ja jalkani tuntuivat puujaloilta. Kumarruin ottamaan pikkuhousujani lattialta mutta mies tarrasi kiinni lanteistani ja työntyi minuun takaapäin. Olin niin raivoissani ja täynnä vihaa mutta veitsi piti minut aisoissa, tyytymään kohtalooni. Purin hampaitani yhteen ja mietin miten saisin veitsen itselleni. Kehoni oli lamaantunut ja alitajuntani käytti kaiken voimani itseni hillitsemiseen koska jos olisin lyönyt miestä, huutanut hysteerisesti tai rimpuillut enemmän, mies olisi varmasti kiduttanut minua tai alkanut huitoa veitsellään ja minulle olisi varmasti käynyt huonosti. Vihani alkoi kuitenkin puskea suojamuurini läpi ja ajatukseni olivat erittäin aggressiivisia. Halusin tappaa miehen, tuon kiimaisen paskiaisen joka oli työntänyt jo kolmesti kuvottavan saastaisen elimensä minuun ja joka luuli omistavansa käyttöoikeutensa minuun. Hivin mahdollisuus muistutti olemassaolollaan raiskaajan lauettua sisälleni. Minusta tuntui etten ollut ensimmä...
Lue lisää