Jasmin - työpaikallaan raiskattu

Valmistuin mielenterveys- ja päihdepuolen lähihoitajaksi kesäkuussa. 1,5 vuoden opintoni sisälsivät viisi harjoittelujaksoa mm. vanhusten palvelutalossa, päiväkodissa, mielenterveyskuntoutujien asumisyksikössä, asunto ensin -periaatteella toimivassa nuorten asumisyksikössä sekä kolmannen sektorin matalan kynnyksen asukastalossa. Kuten ounastelinkin, väkivallan pelkoni heräsi. Sitä ruokkivat muutama yksiköissä tapahtunut välikohtaus sekä raskaimmin miesystäväni yllättäen kohtaama pahoinpitelytilanne, jossa hänen kimppuunsa hyökkäsi sekakäyttäjä. Miesystäväni oli kuvaamassa kettuja ja tämä mies yllätti hänet. Onneksi Mikko on rauhallinen eikä provosoinut tilannetta. Koomista oli, että tämä mies luuli Mikkoa rikolliseksi ja soitti Mikolta anastamallaan puhelimella poliisit.  Hävettävintä on myöntää, etten koskaan todennäköisesti tule toimimaan lähihoitajan työssä. Toisaalta lähdin lähihoitajakoulutukseen, koska se oli vaatimuksena seksuaalineuvojakoulutuksessa. Seksuaalineuvojak...

     Olemme luoneet nykyisen maailman ajattelullamme, joten  emme voi muuttaa sitä ilman,  että muutamme ajattelutapaamme.         - Albert Einstein - Kirjoittamisessani on ollut kahden kuukauden tauko. Olen naimisissa lähihoitajan opintojeni kanssa. Tällä hetkellä suoritan päihdepuolen harjoitteluani tuetun asumisen yksikössä Helsingissä. Palvelu järjestetään asunto ensin- periaatteella ja kohderyhmänä ovat helsinkiläiset pitkäaikaisasunnottomat nuoret. Harjoitteluni kestää seitsemän viikkoa, joista kaksi on takana. Olen kiitollinen päästessäni tutustumaan  lähietäisyydeltä elämän eri syvyyksiin ja toimimaan matkakumppanina pienen ohikiitävän hetken. Toivottavasti lyhyestä matkakumppanuudesta huolimatta jättäisin jälkiäkin vierailustani ainakin muutaman asukkaan mieleen. Haastavinta uuden ammatin oppimisessa itselläni on löytää oma tapani työskennellä ja rakentaa omaa ammatillisuuttani. Tai no haastavinta ovat ehdottomasti kir...

                  Aiemman kokemuksen tulisi olla majakka, joka näyttää meille tietä,                   eikä laituri, johon kiinnitämme aluksemme.   - tuntematon -                                                                                  Vuosi lähihoitajaopintoja on onnistuneesti takana. Vaikka vuoden ensimmäisessä harjoittelussa ja myös opiskelutottumuksissa kohtasinkin rankkoja haasteita, tässä ollaan! Onneksi en ennen opiskelua osannut kuvitella, kuinka aikaavieviä ja vaativia tutkintosuunnitelmien, itsearviointien, hoitosuunnitelmien, asiakassuunnitelmien ja kuntoutussuunnitelmien ym. kirjoitelmien tekeminen oli.  Onneksi meidän luokallamme oli hyvä vertaistukiryhmä. Sa...

                        Rohkeus on sitä, että pelkää kuollakseen                                  ja satuloi ratsun kuitenkin.                                         - John Wayne - Voi, miten monia tunteja, päiviä, kuukausia, jopa vuosia, elämästäni on kulunut pelon kruunaamassa valtakunnassa! Olen pelännyt mitä milloinkin, aiheesta ja aiheetta. En kuitenkaan koskaan ollut kokenut niin voimakkaan kylmäävää, räjähtävän raakaa, ajallisuuden pysäyttävää pelkoa, jota jouduin kokemaan raiskaustilanteessani. Pelkoa, jota ei itse ti...

                          Pimeys ei voi karkottaa pimeyttä; vain valo voi tehdä sen.                     Viha ei voi karkottaa vihaa; vain rakkaus voi tehdä sen.                                           - Martin Luther King Jr. - Raiskauksen jälkeen olin täynnä vihaa. Jo raiskaustilanteessa olin valmistautunut tappamaan raiskaajani, jos vain olisin saanut veitsen käteeni. Onnekseni sitä tilaisuutta ei tullut. En tiedä, miten olisin pystynyt elämään sen tehtyäni. Toisaalta se olisi ollut itsepuolustusta, ehkäpä olisin kestänyt sen. Jossittelu on kuitenkin turhaa ja ei lainkaan min...

Raiskaus on teurastus, jossa jäät henkiin kidutuksen jälkeen. Tunnet jokaisen näkymättömän haavan vihlovan kivun, kannattelet omaa sydäntäsi käsissäsi peläten sen sykkeen sammuvan ikuisiksi ajoiksi.  Vuosipäivä tulee aina olemaan osa elämääni. Toki ensimmäinen vuosipäivä oli kaikista vaikein, mutta kehoni yhä seitsemän vuoden jälkeen ilmoittaa ajankohdasta levottomuudellaan ja rauhattomuudellaan. En kuitenkaan enää panikoi, annan tunteideni olla sellaisia kuin ne ovat. Vuosipäivä on minulle myös elämäni toinen virallinen syntymäpäivä. Jäin henkiin. Elämäni jakautui kahtia. Ennen ja jälkeen raiskauksen. Raiskauksen jälkeen alkoi kiivas uudelleenrakentaminen. Taloni oli sortunut perustuksiaan myöden. Mitään muuta ei ollut jäänyt jäljelle kuin viha, sisukkuus ja voimakas tahto näyttää raiskaajalleni rakentavani entistä paremman ja eheämmän talon. Perustusten teko oli vaikeaa, taidot olivat hukassa ja voimat vähisssä. Meni kuukausia pelkkään selviytymiseen, jolloin kävin vain katso...

Selviytymiseni pimeimpiä puolia ohjasi alkoholi ja yksinäisyys. Vasta nyt jälkeenpäin ymmärrän, miten pitkä ja pohjaton matkani oli. Tartuin alkoholiin poistaakseni tyhjyyden tunnetta, täyttääkseni elämääni kuorrutetulla kermakakulla. Minulla oli ihania ystäviä, mutta kukaan ei voinut tietää miltä minusta välillä tuntui. Ei tietenkään, jokaisen elämä on yksilöllistä, jokaisella on omat polkunsa. Ymmärsin myös, miten yksin ihminen on elämän käännekohdissa, myös syntyessään ja kuollessaan.  Sain kaiken mahdollisen avun ja vieläpä ammattitaitoisilta henkilöiltä. Ja todellakin, nämä kaikki auttoivat toipumisessani. Elämässäni oli kuitenkin hetkiä, jolloin oli rakennettava palapelin paloja ihan yksin. Oli tehtävä päätöksiä ihan yksin. Se ei ollut helppoa. Hämmensin omaa pakkaani haluamalla kertoa oikeudenkäynnistäni julkisesti. Lähdin tuntemattomalle tielle, koska sydämeni pakko ajoi minut siihen. Minulla oli voimakas tahto vaikuttaa asioihin. Halusin myös "kostaa" raiskaajallen...