tiistai 15. kesäkuuta 2021

Trauman uusiutuminen

Pelko on tyhjyys, joka kipinöi sisälläsi. Tyhjyys, joka hallitsee kehoasi, mieltäsi, ajatuksiasi, tekojasi. Pelko hallitsee sydäntäsi. Se on joka päivä läsnä.  Kysymys kuuluu, mitä voit tehdä sille? Alistua? Jatkaa elämääsi huomaamatta sitä? Kärsiä ja pelätä joka ikinen päivä? Ei, pelko on jotain mihin pitää tarttua ja kääntää se voimaksi. Pelon vastakohta on rohkeus. Rohkeus uskaltaa muuttaa omaa solukarttaansa toimintaan. Rohkeutta olla vaikenematta. Asioista, jotka on vaiennettu. Rohkeutta ottaa vastaan tikareita ja nuolia. Rohkeutta olla sylkykuppina. Rohkeutta tuoda mielipiteensä esiin ja uskaltaa puhua kielellä, jota muut eivät ymmärrä.  Rohkeutta on olla eri mieltä kuin pahimmat riitapukarit. Rohkeutta on tunnustaa haavoittuvuutensa. Suurinta rohkeutta on perustella mielipiteensä. Rohkeutta on elää omaa elämäänsä muita loukkaamatta. Rohkeus on nöyryyttä. Ymmärrystä, ettet ole kenenkään yläpuolella. Rohkeutta on ymmärtää, että loppujen lopuksi olet yhtä kaikkien kanssa, luonnon, ihmisten, maailmankaikkeuden. Rohkeutta on myös ymmärtää, että olet yksin, jollet hyväksy muiden tukea. 

Raiskaukseni jälkeen, toivuttuani suurimmista peloistani, elin pitkään melko pelotonta elämää. Toki, halusin kohdata pelkojani ja yksi suurimmista oli hypätä tandemhyppy Malmin lentokentällä. Uskalsin. Tiesin kyllä, että pelot vielä astuisivat elämääni. Paljon pelkoja jouduin kohtaamaan opiskellessani lähihoitajaksi. Siksi minusta ei ollut siihen ammattiin. Paljon pelkoja joudun kohtaamaan myös myyjänä. Etenkin korona-aika toi esiin asiakkaiden hermostuneisuutta ja aggressiivisuutta. Yksi syy myös hiljaisuuteni blogini suhteen. Minun pitää tarkasti miettiä, mitä kirjoitan. 

Tiesin etukäteen myös, että jonain päivänä traumaattiset kokemukseni ottavat minusta vallan. Tämä vuosi on ollut todella vaikea. On tullut päiviä, jolloin mietin, että sekoanko. Äitini poistui ikuisuuteen tammikuussa. Toukokuussa traumani aukesi pahimmalla mahdollisella tavalla. Onneksi osaan etsiä ratkaisuja ja tiedän, mikä on minulle parasta. Tiedän myös pelottavan hyvin, että pelkoni solukartan aukeaminen on vain millimetrin päässä. Sillä mennään, koska muuta vaihtoehtoa elämä ei antanut.

Elämässä on joskus otettava vastaan, mitä se antaa. Vaikka kuinka pelottaisi. Uskaltaa toivoa parasta. Uskaltaa luottaa elämään. Uskaltaa elää pelkonsa kanssa vierekkäin. Silloin kun joudut sen joka päivä kohtaamaan. 










1 kommentti: