Jasmin - työpaikallaan raiskattu

Mies käski minun pukeutua. Vapisevin käsin vedin farkkuja jalkaani ja toivoin että tämä paha uni päättyisi jo. Minulla oli totaalisen tyhjä ja käytetty olo. En meinannut saada farkkuja jalkaani ja minulla oli vaikeuksia pukeutua mutta veitsi nopeutti toimenpidettä. Käteni eivät tahtoneet totella ja jalkani tuntuivat täriseviltä puukepeiltä. Sydämeni oli pakahtua vihasta, pelosta, nöyryytyksestä. Mies ei puhunut koko aikana paljon mitään ja käski minunkin olla hiljaa laittamalla sormen suunsa eteen merkiksi. Lattialle sylkeminen oli loppunut. Mies pakotti minut istumaan pukuhuoneen puolella olevalle penkille ja istuutui itse minua vastapäätä olevalle baarijakkaralle. Nojasin pukukaappeja vasten ja edessäni oli uusi suuri murhe. Tajusin miehen ottavan minut mukaansa ylös myymälätiloihin ryöstöyritykseensä. Vaihtoehtoisesti olin ajatellut että mies sitoisi minut uudelleen ja menisi myymälätiloihin yksin koska hänellä oli minun avaimeni. Mies vahti minua kuin haukka saalistaan. Pääsin ku...

Ihmiset eivät muista, mitä olet sanonut tai tehnyt - ihmiset muistavat ne tunteet, jotka olet heissä herättänyt. Kun aloitin kirjoittaa blogiani kuukausi sitten, pelkäsin ettei kukaan kiinnostu lukemaan sitä. Jaoin sitä itse ja ilokseni huomasin aiheen kiinnostavan. Halusin kuitenkin enemmän julkisuutta sille ja haluaisin tavoittaa enemmän raiskattuja. Tein päätöksen, että seiskan toimittaja Panu Hörkkö saisi halutessaan kirjoittaa siitä jonkinlaisen jutun. Pelkäsin saavani asiatonta palautetta vahvoja tunteita herättävän raiskausaiheen takia. Päätin ottaa riskin. Olen henkisesti melko vahva ja asiaton palaute ilman perusteluja ja anonyyminä ei saa minua provosoitumaan. Päinvastoin se saa huomaamaan miten paljon asenteissa on vielä muuttamista.  Olen iloinen Panun tekemästä jutusta. Seiskaan tuo juttu sopi mielestäni siksikin, että oma blogitekstini on rohkeaa, avointa ja suoraa. Haluan kirjoittaa raiskauskokemuksestani kaunistelematta. Kerron omista tunteistani suoraan niin ku...

Olin vihdoin päässyt ylös lattialta seisomaan ja jalkani tuntuivat puujaloilta. Kumarruin ottamaan pikkuhousujani lattialta mutta mies tarrasi kiinni lanteistani ja työntyi minuun takaapäin. Olin niin raivoissani ja täynnä vihaa mutta veitsi piti minut aisoissa, tyytymään kohtalooni. Purin hampaitani yhteen ja mietin miten saisin veitsen itselleni. Kehoni oli lamaantunut ja alitajuntani käytti kaiken voimani itseni hillitsemiseen koska jos olisin lyönyt miestä, huutanut hysteerisesti tai rimpuillut enemmän, mies olisi varmasti kiduttanut minua tai alkanut huitoa veitsellään ja minulle olisi varmasti käynyt huonosti. Vihani alkoi kuitenkin puskea suojamuurini läpi ja ajatukseni olivat erittäin aggressiivisia. Halusin tappaa miehen, tuon kiimaisen paskiaisen joka oli työntänyt jo kolmesti kuvottavan saastaisen elimensä minuun ja joka luuli omistavansa käyttöoikeutensa minuun. Hivin mahdollisuus muistutti olemassaolollaan raiskaajan lauettua sisälleni. Minusta tuntui etten ollut ensimmä...

Mies saapui takaisin pukuhuoneeseen ja istui penkille. Hän soitti vielä kaksi puhelua ja poistui aina välillä yläkerran myymälätiloihin tarkkailemaan muiden siivoojien lähtemistä. Sillä välin olin madellut sidottuna lattialla helpottaakseni käsieni ja jalkojen puutumista mutta se ei auttanut, naru oli liian tiukalla. Ja kyllä, olin miettinyt mistä löytäisin jotain terävää jota vasten naruja voisi hinkata mutta turhaan. Ja mies palasi aina takaisin minkä vaistosinkin joten minulla ei olisi ollut tarpeeksi aikaa mihinkään. Sillä jos olisin yrittänyt nousta vaikkapa seinää vasten mies olisi saanut raivokohtauksen ja varmasti pahoinpidellyt minua jollei sitten aggressiivisuudessaan tappanut. Avuttomuuteni ja  nöyryytykseni lisäksi tunsin todella suurta vihaa joka minun oli koteloitava sisälleni. Makasin lattialla alaruumis paljaana sikiöasennossa kyljelläni kasvot seinään päin. En halunnut katsoa tuota penkillä istuvaa saastaa jonka sairaiden silmien katseen tunsin selässäni tai pare...

Mies jätti minut makaamaan sidottuna lattialle ja nosti penkin wc-tiloista pukuhuoneen puolelle ja meni sille istumaan, koko ajan vahtien minua. Vaikka en olisi voinutkaan siinä tehdä mitään, huutaminen ei olisi auttanut ja mies olisi vain ärsyyntynyt siitä lisää. Hiljaisuus oli painostavan pelottavaa, pelkäsin jopa ajatuksiani koska ne olivat niin synkkiä ja pahaenteisiä. En tiennyt mitä tulisi tapahtumaan, miten kaikki päättyisi. Minun oli vain tyydyttävä kohtalooni makaamaan sidottuna lattialla, mitään ei ollut tehtävissä. Toivoin nopeaa kuolemaa mutta pelkäsin että mies tappaisi minut kiduttaen. Odottavan aika on pitkä, etenkin kun toivoin kaiken päättyvän nopeasti. En ymmärrä vieläkään  miten pystyin siinä tilanteessa olemaan melko järjissäni ja kestin sen kaiken. Mistä sain toivon pilkahduksen elämästä, miten pystyin niin rauhallisesti hyväksymään tilanteeni, miten osasin käyttäytyä niin suorastaan rationaalisen järkevästi…se oli pelastukseni. Tilannetta ei helpottanut yhtään...

Voit kahlita käteni ja panna rautoihin jalkani; saatat heittää minut jopa pimeään vankilaan, mutta ajatustani et voi orjuuttaa, sillä se on vapaa. - Kahlil Gibran - On yksi asia, joka erottaa minut useimmista muista raiskatuista. Selviytymiseni jaloin kruunu, persoonani kirkkain timantti: rakastin, kunnioitin ja arvostin itseäni. Kehoani oli käytetty mutta raiskaajani ei pystynyt murtamaan henkistä pääomaani. Sidottuna lattialla alaruumis paljaana raiskaajani ei pystynyt raiskaamaan ajatuksiani. Rakkauteni itseeni oli SE vahva voima joka sai minut kestämään kaiken pahan. Minulla ei ollut muuta kuin minun omat ajatukseni ja ne olivat ainoa asia mitä minulla sillä hetkellä oli, niitä ei voinut kukaan viedä minulta. Olin aina suhtautunut elämään kiitollisena, nöyränä ja uteliaana. Vaikka seksuaalisuuttani oli häpäisty ja käytetty julmalla tavalla ja vaikka makasin lattialla puoliksi alastomana, kunnioitin ja arvostin itseäni ihmisenä. Omatuntoni oli puhdas. Mietin miksi jouduin kokemaan...

Mies kaatoi minut lattialle ja löin pääni seinään, onneksi en lujaa, siitä ei tullut vammoja. Hengitykseni oli varmaan salpautunut ja olin kangistunut kauhusta. Kehoni oli todella turta, kuin puudutettu. Makasin lattialla polvet koukussa, jalat kiinni toisissaan. Varmaan itkin ja anelin miestä lopettamaan, en muista. Mies pakotti jalkani auki veitsen avulla ja tuli päälleni. En olisi halunnut totella mutta mies löi minua avokämmenellä kasvoihin ja sai minut makaamaan lattialla veitsen avulla. Rimpuiluni vuoksi hän laittoi veitsen kaulalleni muutaman sentin päähän  tappouhkauksen kera ja se sai minut tottelemaan. Minulla ei ollut mitään mahdollisuutta puolustautua. Mies laski veitsen vasemmalle puolelleni lattialle ja nojasi käsivarrellaan kaulaani josta minulle tuli myös kunnon mustelma. En tiedä salpautuiko hengitykseni hetkeksi, olin sokissa. Mies työnsi elimensä sisääni ja en muista ajatuksiani kunnolla, se oli liian järkyttävää. Olisi tehnyt mieli luovuttaa, siinä vaiheessa var...

Istuin miehen kanssa penkillä ja mies yritti avata farkkujeni nappia. En halunnut totella, varmaan itkinkin. Veitsi lävisti yllä olevan takkini hihan ja minun oli pakko riisua takkini. Välillä mies otti lattialla olevasta avonaisesta laukustani kännykkäni ja irrotti siitä akun jonka mies otti itselleen etten olisi pystynyt soittamaan apua. Tosin mies oli tähän mennessä vahtinut minua veitsen kanssa niin tarkasti ettei soittamiseen ollut tullut edes tilaisuutta. Mies huitoi veitsen kärjellä pitkävartisten saapikkaideni solkia. Itse jouduin avaamaan saapikkaiden vetoketjun ja vastentahtoisesti itkien vedin saapikkaat jaloistani varsin tietoisena siitä mitä tulisi tapahtumaan. Kauhunsekaisin tuntein riisuin farkkuni, ei ollut muuta vaihtoehtoa. Tein sen hidastellen mutta veitsi pakotti nopeampaan riisumiseen. Seisaaltani vedin farkut jalastani ja sitten oli alushousujeni vuoro. Mies seisoi vieressäni veitsen kanssa. En ymmärrä miten psyykeni kesti sen kaiken pelon ja kauhun. Mielessäni ru...

Mies sulki pukuhuoneen ja wc-tilojen välisen oven ja kaivoi sukupuolielimensä esiin ja vaati minulta seksiä. Olin niin järkyttynyt etten edes muista oliko se valmiina erektiossa. Minua yökötti ja pelotti niin paljon etten edes tiedä mitä ajattelin. Olin täynnä vihaa mutta en voinut sen antaa purkautua vaan minun oli koottava itseni ja pysyttävä rauhallisena ja toteltava miestä. Ajattelin naiivisti että minun on jotenkin selvittävä tästä puhumalla ja saatava miehen luottamus ettei se raiskaisi. Kysyin varmaan jotain englanniksi miksi teet tämän, en muista. Mies ei puhunut paljon mitään, käski minun vain olla hiljaa ja teki kurkunleikkaus- ja ranteenkatkaisuliikkeitä veitsellään. Minä istuin yhä penkillä vaatteet päällä. Mies tuli istumaan minua vastapäätä. Olin erittäin tietoinen veitsen paikasta koko tapahtuman ajan. Mies uhkasi katkaista ranteeni monta kertaa jollen tottelisi ja sanallisesti uhkasi tappaa minut ainakin viisi eri kertaa. Enkä epäillyt hetkeäkään etteikö hän toteuttais...

Oli lokakuun 23. vuonna 2010. Työpäiväni asiakaspalvelupisteessä alkoi lähestyä loppuaan ja haaveilin jo kotisohvalla pötköttämisestä. Loppukuulutukset ja vähitellen kauppa tyhjeni viimeisistäkin asiakkaista ja vartija laski metalliverkot myymälämme eteen. Loppuhommat hoituivat rutiinilla ja vihdoin pääsimme työkaverini kanssa kävelemään kohti maanalaista pukuhuonetta. Pukuhuoneessa oli muitakin kassatyttöjämme. Osa oli lähdössä baariin , olihan lauantai-ilta. Yksi ystävistäni pyysi minuakin oluelle. En lähtenyt koska sunnuntaina olisi työpäivä. Huono päätös. Kun viimeinenkin työkaverini lähti sanoen läppänä, että varo kummituksia, jäin pukuhuoneeseen yksin. Olin jo melkein lähdössä takki ylläni, kävin vielä vilkaisemassa itseäni peilistä ja palasin pukukaappini luo ottaakseni laukkuni sieltä. Yhtäkkiä kulman takaa ilmestyi äänettömästi tumma mies. Hetken ajattelin hänen tulleen siivoamaan pukuhuonetta. Erehdyin. Mies otti selkänsä takaa isokokoisen keittiöveitsen ja seisoi edessäni ...

Raiskaus on aihe, joka on tabu. Raiskatuksi joutuminen on salaista, hävettävää, noloa.. Uskaltaisin veikata, että melkein jokainen tuntee jonkun raiskatun, jos raiskauksen uhri vain uskaltaisi kertoa raiskauksestaan. Raiskaus on minun mielestäni henkinen tappo, joka jättää uhrinsa kitumaan usein loppuelämäkseen.  Halusin luoda tämän blogin kertoakseni omasta kokemuksestani ja neljän vuoden matkastani kohti eheämpää minuutta. Tulen kertomaan omasta selviytymisestäni, pimeimmistä hetkistäni mutta myös kiitollisuudestani nykyistä elämääni kohtaan. Tulen kertomaan matkastani jolloin jouduin kiipeämään tikapuita ylös välillä pudoten muutaman askelman alaspäin mutta päässen lopulta ylös asti. En tule koskaan unohtamaan tapahtunutta mutta koen päässeeni siitä yli. Toisinaan vieläkin saan itkuisia ahdistuskohtauksia joiden uskon pohjautuvan raiskaustapaukseeni. Miesystävälleni olenkin todennut ettei minusta koskaan saa normaalia ja välillä tunnen itsetuntoni olevan nollissa. Elämäniloni ...