Tänään tulee kuluneeksi kuusi vuotta elämäni kamalimmista hetkistä, raiskauksestani. Tapauksesta, joka oli elämäni käännekohta ja muutti koko paletin. Tummanpuhuvista sävyistä luopuessani olen oppinut huomioimaan ympäröivän luonnon uskomattoman energisoivat ja samalla rauhoittavat värisävyt. Synkissä pilvissä oli kultareunukset, jotka huomioin vasta myöhemmin.
Matkani kohti eheytymistä on ollut huikea. Olen välttänyt suonsilmät vaikka lähellä uppoamista kävinkin. Sain parhaat mahdolliset matkakumppanit, jotka tönäisivät tarvittaessa takaisin tielle. Harhailin, mutta löysin oikean reitin. Karttana minulla oli vahva tahto selviytymiseen ja uteliaisuus katsomaan edessä olevia tienhaaroja. Viittoja niissä ei ollut, valitsin sydämelläni. Sumussa tarpoessani luotin näkymättömään ohjaukseen. Luotin elämään. Luotin toipumiseeni.
Kaikkein synkimpinä hetkinä annoin tuskan tulla, annoin sydämeni huutaa. Tuska oli niin suurta, että keskitin vähäiset voimani selviämään hetken kerrallaan. Ajattelin, ettei tuskakaan kestä ikuisesti. Suru on surtava silloin kun on sen aika. Surulle pitää antaa aikaa ja se on huomioitava. Monesti manasin, eivätkö kyyneleet lopu koskaan. Keskityin tuskan kohtaamiseen vain olemalla tekemättä mitään ja ajattelemalla. Oli elettävä säästöliekillä.
Tänään olen nainen, joka elää oman näköistä elämäänsä ja rakastaa elämäänsä. Olen onnellinen. Nyt tiedän, kuka olen ja mitä haluan, enkä välitä, mitä muut ajattelevat ratkaisuistani. Olen oppinut olemaan terveellä tavalla itsekäs ja pitämään huolen omista rajoistani. Vierelleni olen saanut rakastamani miehen, joka osaa tukea minua. Luonto on meille tärkeä yhdistävä tekijä. Elän jännittävää aikaa, viikolla 45 selviää, pääsenkö opiskelemaan haluamaani alaa. Se on suuri unelmani. Haluan työhön, jossa voin toteuttaa omaa arvomaailmaani ja käyttää kaikkia vahvuuksia ja taitoja, joita olen oppinut. Haluaisin saada surulliset silmät hymyilemään, enkä nyt puhu itsestäni. Tiedän myös, että opiskelijaelämä on ajoittain rankkaa, mutta paljon rankempaa on olla kuuntelematta sydäntään.
Lopuksi haluaisin rutistaa isänsä järkyttävien raiskausten kohteeksi joutunutta tytärtä. Juttua käsiteltäneen ensi keskiviikkona Oulun käräjäoikeudessa ja tytär haluaa avoimen käsittelyn. Jos satut lukemaan tämän, niin hurjasti voimia ensi viikkoon ja iso voimahali <3 Syytteessä olevat teot ovat niin järkyttäviä, että oksettaa. On todella tärkeää, että nämä vaietut lasten ja nuorten törkeät seksuaalirikokset tuodaan päivän valoon. Tutkittavaa löytynee myös siitä, miksei kukaan aikuinen reagoinut abortteihin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti