Oikeudenkäynnin jälkeisenä päivänä minulla oli onnekseni vapaapäivä. Jännitin miten asiakkaat suhtautuisivat minuun julkituloni jälkeen. Sain siis lepopäivän sillä saralla. Mutta vaikka minulla ei ollutkaan työpäivää, jouduin silti työskentelemään itseni kanssa - terapiassa. Olin tähän mennessä tavannut terapeuttiani muutamia kertoja, mutta vasta nyt oli tullut aika aloittaa varsinainen traumaterapia. Ensimmäiset käyntini terapiassa olivat ns. tutustumiskäyntejä, jolloin terapeutti tutustui persoonaani ja laati hoitosuunnitelmaa. Suunnitelmassa ei voida huomioida terapian kestoa eikä lopputulosta, sillä vain aika näyttää lopputuloksen.
Terapeutti antaa työkalut ja välineet asian käsittelylle ja toimii suunnannäyttäjänä. Tärkeää terapiassa on huomata se, että asiakkaalla itsellään on vastuu omasta paranemisestaan. Ihmiskemia on tärkein työväline, terapeutin on tunnuttava niin läheiseltä ihmiseltä, että hänelle pystyy kertomaan noloimmatkin ajatuksensa (ei sentään ihan kaikkia) ja luonteensa lapsellisuudet. Ilman avoimuutta terapia ei voi toimia. On tärkeää olla oma itsensä ilman rooliviittaa. Luottamus on terapiasuhteen kulmakivi, asiakkaan täytyy tuntea olonsa turvalliseksi avautuakseen. Itselleni koin tärkeäksi myös terapeuttini samanlaisen huumorintajun, huumori oli minulle tärkeä oljenkorsi selviytymisessäni. Halusin ilon asuvan sisälläni kaiken karmeuden keskelläkin. Terapeuttini seurassa olin avoin ja vapautunut, paljaimmillani kuin lehdetön puu. Minun oli helppo ymmärtää hänen ajatuksiaan ja neuvojaan, ne olivat kuin minulle räätälöity. Koin vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja jopa samankaltaisuutta. Ajatusmaailmamme olivat minusta niin lähellä toisiaan. Meillä tuntui olevan näkymätön henkinen yhteys toisiimme.
On tärkeää huomata, ettei terapeuttikaan omaa supervoimia eikä taikasauvaa auttaakseen asiakkaansa yksin ylös ahdingosta. Asiakkaan pitää auttaa myös itse itseään ja osata ottaa apu vastaan. Terapiasta ei ole hyötyä jos asiakas ei kuuntele terapeutin ohjeita ja ole täysillä mukana toipumisessaan. Terapia on turha osoite silloin kun asiakas ajattelee kaiken olevan hetkessä, korkeintaan muutamassa kuukaudessa ohi ja kuvittelee ettei hänen itsensä tarvitse laittaa tikkua ristiin. Terapia on usein pitkäkestoista ja saattaa kestää jopa vuosia. Ja kyllä: on raskasta kurkistaa ja tutkia omia luurankojaan. Terapiassa ei voida suppeasti käsitellä pelkästään tapahtunutta vaan siellä on pakko kaivaa menneisyyttä esiin. Nekin asiat, jotka haluaisi unohtaa. Ei ole helppoa uskaltautua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Vasta silloin elämä voi näyttäytyä ihmiselle kaikkein täydellisimpänä, kun tutkii omia polkujaan ja oppii tuntemaan itseään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti