Kun elämäni romahti

Ajattelin selvinneeni raiskauksestani melko hyvin ja elin hyvää elämää raiskauksen jälkeen parisuhteessani. Satunnaisia pelkotiloja toki oli, mutta koin oloni suhteellisen turvalliseksi. Olin valmistunut 2018 mielenterveys- ja päihdepuolen lähihoitajaksi ja alunperin tarkoituksenani oli jatkaa opintoja seksuaalineuvojaksi. Opiskelu oli kuitenkin rankkaa ja koin, etten pärjännyt niin vaativassa ammatissa. Unelmani ei toteutunutkaan ja palasin takaisin Cittariin kesällä 2018. 

Toukokuussa 2021 traumani uusiutui jouduttuani kohtaamaan pukuhuoneessa miessiivoojan. Pukuhuoneessa ei ollut muita. Normaalitilanteessa olisin varmasti pyytänyt miestä poistumaan, mutta nyt lamaannuin täysin ja koin uudelleen raiskaustapaukseni kauhun. Onneksi olin jo vaihtanut vaatteeni. En muista tilanteesta muuta kuin kehoni jähmettymisen. Minulla ei ole muistikuvaa, miten kauan tilanne kesti ja miten kauan siivooja seisoi tyhjentämässä roskiksia. Hän seisoi muutaman metrin päästä minusta kääntyneenä minuun päin. Ehkä hän ei katsonut minua, teki vain työtään. Minulla ei ole muistikuvia. Kauhusta lamaantuneena en pystynyt liikkumaan, halusin olla vain näkymätön. Lamaantuminen on vaistomainen reaktio uhkaavassa tilanteessa. Myös eläimet jähmettyvät paikoilleen, ettei niitä huomattaisi. Rusakko on tästä hyvä esimerkki. Omaa vaistomaista toimintaani ohjasivat kehooni tallentuneet muistijäljet itse raiskaustilanteessa ja kuolemanpelko.

Myöhemmin siivousfirma vaihdettiin Hokkisen siivousfirmaan ja heidän siivoojien seurassa tunnen oloni turvalliseksi. En kuitenkaan pysty enää vaihtamaan vaatteita pukuhuoneessa. Onneksi salilla on naissiivoojat. Jotenkin alitajuisesti olin raiskauksestani asti pelännyt tilannetta, joka toisi kokemani kauhut takaisin elämääni. Hetkeä, joka avaisi jo umpeutuneet haavani ja rikkoisi uudelleen turvallisuudentunteeni. 

Moni varmasti ihmettelee, miksi en vaihtanut työpaikkaa. Pakeneminen ei kuitenkaan ollut vaihtoehto. Ei pelkoa voi vain heittää roskakoriin ja jatkaa matkaa. Lisäksi olin jo tutustunut työkavereihini ja olisi ollut raskasta taas tutustua uuteen työyhteisöön. Ja siivoojathan siellä uudessa työpaikassakin olisi. 

Miksi en mennyt terapiaan? Voimani olivat niin loppu, etten olisi jaksanut avata uudelleen sitä kaikkea tunnekuormaa, jonka kovalla työllä ja vaivalla olin saanut harsituksi kiinni. Traumaterapia on todella rankkaa, sillä joudut avaamaan lähes koko elämääsi terapeutille, jotta terapiasta olisi hyötyä. Käsiteltävä aihe oli väkisinkin laajempi kuin raiskausillan tapahtumat pukuhuoneessa 2010. Käydessäni traumaterapiassa raiskaukseni jälkeen, olin usein aivan puhki, jos minulla oli vielä työvuoro sen jälkeen. Yritin toki ottaa terapian vapaapäiville, mutta aina sekään ei onnistunut. 

Tilannetta pahensi se, että trauman uusiutuminen ja siitä aiheutuvat pelkotilat ja myöskin oman mielenterveyteni horjuminen olivat tilanteita, jotka vain harvat ymmärsivät - niin töissä kuin lähipiirissä. Häpesin olla heikko, mutta en pystynyt estämään itkukohtauksia ja persoonani muutosta. Äksyilin työkavereilleni ja myös ystävilleni. Myös parisuhteeni joutui koetukselle, sillä en edes itse kestänyt itseäni. Häpesin kehoani peittäviä liikakiloja.

Onneksi Keskolla on hyvä työterveys ja pääsin Prevenian terveysvalmennukseen. Pikkuhiljaa opettelin uusia elämäntapoja ja opiskelin uudistuvaa itseäni. 2024 hain Keskon Liike on lääke -lähettilääksi ja sen merkitys on ollut itselleni yksi tärkeimmistä virstanpylväistä elämässäni. Yli kymmenen vuoden parisuhteeni päättyi viime vuonna ja muutimme erilleen. Koko elämäni on mennyt melko lailla uusiksi. Nyt pystyn jo hymyilemään. 




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raiskaus osa 2

Mies sulki pukuhuoneen ja wc-tilojen välisen oven ja kaivoi sukupuolielimensä esiin ja vaati minulta seksiä. Olin niin järkyttynyt etten edes muista oliko se valmiina erektiossa. Minua yökötti ja pelotti niin paljon etten edes tiedä mitä ajattelin. Olin täynnä vihaa mutta en voinut sen antaa purkautua vaan minun oli koottava itseni ja pysyttävä rauhallisena ja toteltava miestä. Ajattelin naiivisti että minun on jotenkin selvittävä tästä puhumalla ja saatava miehen luottamus ettei se raiskaisi. Kysyin varmaan jotain englanniksi miksi teet tämän, en muista. Mies ei puhunut paljon mitään, käski minun vain olla hiljaa ja teki kurkunleikkaus- ja ranteenkatkaisuliikkeitä veitsellään. Minä istuin yhä penkillä vaatteet päällä. Mies tuli istumaan minua vastapäätä. Olin erittäin tietoinen veitsen paikasta koko tapahtuman ajan. Mies uhkasi katkaista ranteeni monta kertaa jollen tottelisi ja sanallisesti uhkasi tappaa minut ainakin viisi eri kertaa. Enkä epäillyt hetkeäkään etteikö hän toteuttais...
Lue lisää

Raiskaus osa 6

Mies saapui takaisin pukuhuoneeseen ja istui penkille. Hän soitti vielä kaksi puhelua ja poistui aina välillä yläkerran myymälätiloihin tarkkailemaan muiden siivoojien lähtemistä. Sillä välin olin madellut sidottuna lattialla helpottaakseni käsieni ja jalkojen puutumista mutta se ei auttanut, naru oli liian tiukalla. Ja kyllä, olin miettinyt mistä löytäisin jotain terävää jota vasten naruja voisi hinkata mutta turhaan. Ja mies palasi aina takaisin minkä vaistosinkin joten minulla ei olisi ollut tarpeeksi aikaa mihinkään. Sillä jos olisin yrittänyt nousta vaikkapa seinää vasten mies olisi saanut raivokohtauksen ja varmasti pahoinpidellyt minua jollei sitten aggressiivisuudessaan tappanut. Avuttomuuteni ja  nöyryytykseni lisäksi tunsin todella suurta vihaa joka minun oli koteloitava sisälleni. Makasin lattialla alaruumis paljaana sikiöasennossa kyljelläni kasvot seinään päin. En halunnut katsoa tuota penkillä istuvaa saastaa jonka sairaiden silmien katseen tunsin selässäni tai pare...
Lue lisää

Raiskaus osa 7

Olin vihdoin päässyt ylös lattialta seisomaan ja jalkani tuntuivat puujaloilta. Kumarruin ottamaan pikkuhousujani lattialta mutta mies tarrasi kiinni lanteistani ja työntyi minuun takaapäin. Olin niin raivoissani ja täynnä vihaa mutta veitsi piti minut aisoissa, tyytymään kohtalooni. Purin hampaitani yhteen ja mietin miten saisin veitsen itselleni. Kehoni oli lamaantunut ja alitajuntani käytti kaiken voimani itseni hillitsemiseen koska jos olisin lyönyt miestä, huutanut hysteerisesti tai rimpuillut enemmän, mies olisi varmasti kiduttanut minua tai alkanut huitoa veitsellään ja minulle olisi varmasti käynyt huonosti. Vihani alkoi kuitenkin puskea suojamuurini läpi ja ajatukseni olivat erittäin aggressiivisia. Halusin tappaa miehen, tuon kiimaisen paskiaisen joka oli työntänyt jo kolmesti kuvottavan saastaisen elimensä minuun ja joka luuli omistavansa käyttöoikeutensa minuun. Hivin mahdollisuus muistutti olemassaolollaan raiskaajan lauettua sisälleni. Minusta tuntui etten ollut ensimmä...
Lue lisää