Hyvää uutta vuotta!

Uusi vuosi on kuin tyhjä, valkoinen paperiarkki. Vuoden kuluessa paperi alkaa täyttyä uusilla tarinoilla. Uusilla muistoilla. Välillä arkille kaatuu jotain tai se saattaa jopa repeytyä. Onneksi sen voi paikata laastarilla. Arkki saattaa myös hukkua muiden paperien sekaan. Kadotat itsesi muiden mielipiteisiin. Joskus arkki tuhoutuu lopullisesti. Kuolema käy kylässä. 

Suunnittelemme elämäämme toisinaan liiankin tarkasti, vaikka meillä on vain tämä hetki. Koukutumme klikkiotsikoihin ja videoihin unohtaen ajankulun. Aika on arvokkain asia, mitä meillä on. On haastavaa oppia olemaan läsnä hetkessä. Läsnäolo ajassa muuttaa ajan merkityksen. Merkitykselliset hetket muistaa kirkkaasti, koska silloin on läsnä kaikilla aisteilla, tietoisena. Esimerkiksi lomamatkat ovat usein tällaisia elämyksiä. Itsekin muistan valokuvamuistin tarkasti hetkiä viime vuoden safarilta, vaikka siitä on jo kohta kaksi vuotta. Tai jopa kymmenen vuotta sitten tehdyistä reissuista. Läsnäolo arjen askareissa on paljon vaikeampaa. Ehkäpä vaikeinta nykyaikana on olla läsnä ihmissuhteissa! Usein tuijotamme vain puhelimiamme. Tai olemme liian kiireisiä kohtaamaan toisiamme aidosti, tietoisen läsnäolevina.

Itselleni tämä vuosi on merkinnyt jaloilleen pääsemistä. Olen toipunut erosta ja löytänyt itseni uudelleen. Haluan elää omien arvojeni mukaista elämää nauttien elämän yllätyksellisyydestä. Olen harjoitellut tunnistamaan omia rajojani ja noloa myöntää, mutta olen joutunut laittamaan rajoja myös itselleni 😅 Ikä ei aina tuo viisautta. Kasvu tapahtuu kärsimyksen kautta. Eron jälkeen eniten pelotti hyppy tuntemattomaan. Olin unohtanut parisuhteen "turvallisuudessa", että koko elämähän on koko ajan hyppäämistä tuntemattomaan. Meillä on vain tämä hetki. 

Unelmiaan ja haaveitaan pitää kuitenkin tavoitella. Tällaiset asiat tunnistaa hykertävän iloisesta fiiliksestä. Elämäntapamuutokseni jatkuu ja vuorossa on vyötärön kavennus. En olisi uskonut, että tupakoinnin lopettaminen oli minulle  ihan helppo nakki verrattuna laihtumiseen. Koska olen "vähän" omaperäinen luonne, aion kokeilla uusia tekniikoita 😁 Siispä herkkujen välttelemisen sijaan ostin uhkarohkeasti kotiini paljon suklaata joulualesta. Tällä kertaa ostin suussasulavia Lindthin suklaaherkkuja. En halua enää vältellä suklaata enkä kokea sen nauttimisesta syyllisyyttä. Haluan nauttia elämän herkullisuudesta. Herkkujen vältteleminen ei ole toiminut minulla, vaan on saanut ajattelemaan niitä entistä enemmän. Myöskin viikottaiset herkkupäivät riistäytyivät käsistä. Nyt laatu korvaa määrän ja kolmen päivän aikana olen nauttinut 2-3 täyteläistä suklaapalleroa päivittäin. Olen todella utelias näkemään, miten tämä ratkaisu toimii entisellä (nykyisellä?) suklaan ahmijalla. Tulen kirjoittamaan blogiini projektini etenemisestä, oivalluksia ja kokemuksia elämäntapamuutoksestani. 

                               

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raiskaus osa 2

Mies sulki pukuhuoneen ja wc-tilojen välisen oven ja kaivoi sukupuolielimensä esiin ja vaati minulta seksiä. Olin niin järkyttynyt etten edes muista oliko se valmiina erektiossa. Minua yökötti ja pelotti niin paljon etten edes tiedä mitä ajattelin. Olin täynnä vihaa mutta en voinut sen antaa purkautua vaan minun oli koottava itseni ja pysyttävä rauhallisena ja toteltava miestä. Ajattelin naiivisti että minun on jotenkin selvittävä tästä puhumalla ja saatava miehen luottamus ettei se raiskaisi. Kysyin varmaan jotain englanniksi miksi teet tämän, en muista. Mies ei puhunut paljon mitään, käski minun vain olla hiljaa ja teki kurkunleikkaus- ja ranteenkatkaisuliikkeitä veitsellään. Minä istuin yhä penkillä vaatteet päällä. Mies tuli istumaan minua vastapäätä. Olin erittäin tietoinen veitsen paikasta koko tapahtuman ajan. Mies uhkasi katkaista ranteeni monta kertaa jollen tottelisi ja sanallisesti uhkasi tappaa minut ainakin viisi eri kertaa. Enkä epäillyt hetkeäkään etteikö hän toteuttais...
Lue lisää

Raiskaus osa 6

Mies saapui takaisin pukuhuoneeseen ja istui penkille. Hän soitti vielä kaksi puhelua ja poistui aina välillä yläkerran myymälätiloihin tarkkailemaan muiden siivoojien lähtemistä. Sillä välin olin madellut sidottuna lattialla helpottaakseni käsieni ja jalkojen puutumista mutta se ei auttanut, naru oli liian tiukalla. Ja kyllä, olin miettinyt mistä löytäisin jotain terävää jota vasten naruja voisi hinkata mutta turhaan. Ja mies palasi aina takaisin minkä vaistosinkin joten minulla ei olisi ollut tarpeeksi aikaa mihinkään. Sillä jos olisin yrittänyt nousta vaikkapa seinää vasten mies olisi saanut raivokohtauksen ja varmasti pahoinpidellyt minua jollei sitten aggressiivisuudessaan tappanut. Avuttomuuteni ja  nöyryytykseni lisäksi tunsin todella suurta vihaa joka minun oli koteloitava sisälleni. Makasin lattialla alaruumis paljaana sikiöasennossa kyljelläni kasvot seinään päin. En halunnut katsoa tuota penkillä istuvaa saastaa jonka sairaiden silmien katseen tunsin selässäni tai pare...
Lue lisää

Raiskaus osa 7

Olin vihdoin päässyt ylös lattialta seisomaan ja jalkani tuntuivat puujaloilta. Kumarruin ottamaan pikkuhousujani lattialta mutta mies tarrasi kiinni lanteistani ja työntyi minuun takaapäin. Olin niin raivoissani ja täynnä vihaa mutta veitsi piti minut aisoissa, tyytymään kohtalooni. Purin hampaitani yhteen ja mietin miten saisin veitsen itselleni. Kehoni oli lamaantunut ja alitajuntani käytti kaiken voimani itseni hillitsemiseen koska jos olisin lyönyt miestä, huutanut hysteerisesti tai rimpuillut enemmän, mies olisi varmasti kiduttanut minua tai alkanut huitoa veitsellään ja minulle olisi varmasti käynyt huonosti. Vihani alkoi kuitenkin puskea suojamuurini läpi ja ajatukseni olivat erittäin aggressiivisia. Halusin tappaa miehen, tuon kiimaisen paskiaisen joka oli työntänyt jo kolmesti kuvottavan saastaisen elimensä minuun ja joka luuli omistavansa käyttöoikeutensa minuun. Hivin mahdollisuus muistutti olemassaolollaan raiskaajan lauettua sisälleni. Minusta tuntui etten ollut ensimmä...
Lue lisää