Elämän tikapuut

Prevenian terveysvalmennuksesta vuonna 2023 alkanut muutosmatkani jatkuu. Matka on kuin tikapuiden kiipeämistä kohti tavoitetta. Välillä ote kirpoaa ja mätkähtää maahan. Muutaman kerran olenkin meinannut luovuttaa, sen verran pahasti olen itseäni kolhinut ja saanut osakseni syviä haavoja. Jostain lähistöltä löytyy aina kuitenkin joku oksa, johon olen pystynyt tarttumaan ja kiskaisemaan itseni ylös rapaojasta, välillä aika suurenkin Niagaran putouksen kuohuista. Enhän minä tylsää elämää halunnutkaan!

Uteliaisuus seuraavan päivän juonenkäänteistä ei jätä rauhaan ja tavoitan  jälleen tikapuiden alimmat askelmat. Päättäväisenä alan kavuta tikapuita pitkin kohti uusia seikkailuja, seuraavaa välietappia. 

Tikapuiden kiipeäminen on ollut myös itsensä riisumista vanhoista tavoista ja ajatuksista. Itsensä riisumista entisestä minuudesta ja identiteetistä. Kohtaat jokaisen askelman uusin silmin. Syyskuussa todellakin sain oikeassa elämässänikin uudet silmät monilinssileikkauksen myötä. Uskalsin lukea vasta leikkauksen jälkeen, miten linssien laitto silmiin tehdään. Uudet silmät ovatkin merkinneet minulle entistä avarakatseisempaa maailmankuvaa ja oman arvomaailman kirkastumista. Omaan hyvinvointiin satsaaminen on rakkautta itseään kohtaan ja olenkin huomannut rakastuvani elämääni entistä enemmän. Toki minulla on vielä takataskussa muutama suuri unelma!

Ero pitkästä suhteesta viime vuonna oli itselleni kova paikka, mutta väistämätön. Tunsin epäonnistuneeni ihmisenä ja olin hukassa. Onneksi elämä osaa myös yllättää ja löysin mieleiseni kodin, jonne pääsin konkreettisesti viettämään omaa talvihorrostani. Halusin olla yksin, sillä en olisi ollut hyvää seuraa kellekään. Itkuisena en halunnut ihmisten ilmoille. Surutyö oli tehtävä yksin, kukaan muu ei olisi pystynyt liimaamaan minua ehjäksi. 

Tärkeiksi surutyön voimaannuttajiksi nousivat työni ja pitkät, rauhalliset kävelylenkit. Luonnon monimuotoisuus lintuineen ja eläimineen, meren hypnoottinen vaikutus mielen rauhoittamiseen sekä liikunnan/liikkeen antama terapeuttinen vaikutus keholle. Liike on lääke myös mielelle. 

                                

                           


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raiskaus osa 2

Mies sulki pukuhuoneen ja wc-tilojen välisen oven ja kaivoi sukupuolielimensä esiin ja vaati minulta seksiä. Olin niin järkyttynyt etten edes muista oliko se valmiina erektiossa. Minua yökötti ja pelotti niin paljon etten edes tiedä mitä ajattelin. Olin täynnä vihaa mutta en voinut sen antaa purkautua vaan minun oli koottava itseni ja pysyttävä rauhallisena ja toteltava miestä. Ajattelin naiivisti että minun on jotenkin selvittävä tästä puhumalla ja saatava miehen luottamus ettei se raiskaisi. Kysyin varmaan jotain englanniksi miksi teet tämän, en muista. Mies ei puhunut paljon mitään, käski minun vain olla hiljaa ja teki kurkunleikkaus- ja ranteenkatkaisuliikkeitä veitsellään. Minä istuin yhä penkillä vaatteet päällä. Mies tuli istumaan minua vastapäätä. Olin erittäin tietoinen veitsen paikasta koko tapahtuman ajan. Mies uhkasi katkaista ranteeni monta kertaa jollen tottelisi ja sanallisesti uhkasi tappaa minut ainakin viisi eri kertaa. Enkä epäillyt hetkeäkään etteikö hän toteuttais...
Lue lisää

Raiskaus osa 6

Mies saapui takaisin pukuhuoneeseen ja istui penkille. Hän soitti vielä kaksi puhelua ja poistui aina välillä yläkerran myymälätiloihin tarkkailemaan muiden siivoojien lähtemistä. Sillä välin olin madellut sidottuna lattialla helpottaakseni käsieni ja jalkojen puutumista mutta se ei auttanut, naru oli liian tiukalla. Ja kyllä, olin miettinyt mistä löytäisin jotain terävää jota vasten naruja voisi hinkata mutta turhaan. Ja mies palasi aina takaisin minkä vaistosinkin joten minulla ei olisi ollut tarpeeksi aikaa mihinkään. Sillä jos olisin yrittänyt nousta vaikkapa seinää vasten mies olisi saanut raivokohtauksen ja varmasti pahoinpidellyt minua jollei sitten aggressiivisuudessaan tappanut. Avuttomuuteni ja  nöyryytykseni lisäksi tunsin todella suurta vihaa joka minun oli koteloitava sisälleni. Makasin lattialla alaruumis paljaana sikiöasennossa kyljelläni kasvot seinään päin. En halunnut katsoa tuota penkillä istuvaa saastaa jonka sairaiden silmien katseen tunsin selässäni tai pare...
Lue lisää

Raiskaus osa 7

Olin vihdoin päässyt ylös lattialta seisomaan ja jalkani tuntuivat puujaloilta. Kumarruin ottamaan pikkuhousujani lattialta mutta mies tarrasi kiinni lanteistani ja työntyi minuun takaapäin. Olin niin raivoissani ja täynnä vihaa mutta veitsi piti minut aisoissa, tyytymään kohtalooni. Purin hampaitani yhteen ja mietin miten saisin veitsen itselleni. Kehoni oli lamaantunut ja alitajuntani käytti kaiken voimani itseni hillitsemiseen koska jos olisin lyönyt miestä, huutanut hysteerisesti tai rimpuillut enemmän, mies olisi varmasti kiduttanut minua tai alkanut huitoa veitsellään ja minulle olisi varmasti käynyt huonosti. Vihani alkoi kuitenkin puskea suojamuurini läpi ja ajatukseni olivat erittäin aggressiivisia. Halusin tappaa miehen, tuon kiimaisen paskiaisen joka oli työntänyt jo kolmesti kuvottavan saastaisen elimensä minuun ja joka luuli omistavansa käyttöoikeutensa minuun. Hivin mahdollisuus muistutti olemassaolollaan raiskaajan lauettua sisälleni. Minusta tuntui etten ollut ensimmä...
Lue lisää