Hyvää joulua!

Tämä vuosi 2025 on ollut itselleni oman hyvinvoinnin rakentamisen vuosi. Olen opetellut tutustumaan itseeni uudelleen. Tosin olen edelleenkin itselleni suuri kysymysmerkki eikä ikä ole tuonut toivottua järkevyyttä elämääni. Vihdoin olen kuitenkin oppinut hyväksymään itseni molemmat puolet: herkästi haavoittuva ja tarvittaessa jääkylmän tunteeton. Joskus on raskasta olla minä kaikkine mahdottomine puolineen 😊 

Uusia elämäntapoja opetellessa on tärkeää tunnistaa omia käyttäytymismekanismejaan, jotta uusista tavoista tulisi pysyviä. Esimerkiksi itse olen hyvä "huijaamaan" itseäni. Mieleni kekseliäät ja mukavuudenhaluiset ajatusmallit pystyvät saamaan todentuntuisen (mutta kuvitteellisen) väsymyksen tunteen kehosoluihini. Silloin sohva kutsuu salia enemmän. Pitää olla ovelampi kuin mielensä. Kun uutta tapaa toistaa riittävän usein, mielen "oikuttelukin" laantuu. 

Uusia tapoja opetellessa on kuitenkin tärkeää tunnistaa, mikä tuottaa sinulle iloa alusta alkaen. Lisäksi uusia tapoja opetellessa on tärkeää saada kokemuksia onnistumisista, jolloin niistä kasvaa motivoivaa polttoainetta uusiin suorituksiin. Itselleni elämäntapamuutoksen ensimmäinen askel Prevenian terveysvalmennuksessa oli liikunnan ilon kokeminen. Silloinen asuinympäristöni tuki muutostani, sillä lähellä oli kuntoportaat ja rauhallista kaupunkiluontoa meren läheisyydessä. Usein näin peuroja, erilaisia lintuja ja jopa kettuja. Luonnosta sain energiaa ja rauhaa myöskin mielenhallintaan. En ole koskaan "osannut" meditoida ylivilkkaan mieleni vuoksi, mutta luonnossa mieleni hiljenee kuin itsekseen. Luonnossa koen myös vahvaa yhteyttä maailmankaikkeuden kanssa. 

Ensimmäinen askel elämäntapamuutoksen alussa oli siis minulle erittäin mieluinen ja jopa helppo. Aloin kokea liikunnan/liikkeen iloa. En olisi onnistunut kuitenkaan ilman Prevenian valmentajaani Erikaa, joka sai minut tuntemaan onnistumisen iloa alun pienistäkin askelista. Liian usein elämäntapojaan muuttavalta vaaditaan liian isoja muutoksia heti alkuun. Onnistunut ja pysyvä muutos lähtee kuitenkin yhdestä onnellisesta askeleesta. Liike on lääke - askel kerrallaan, iloa tuntien. 

Kuvassa on Malmin Citymarketin asiakkaalta saamani joulukortti vuodelta 2015. Joulu oli viimeinen Malmilla, sillä siirryin tammikuussa 2016 Ruoholahden Citymarkettiin. Kaivan kortin joka vuosi jouluna esille ja se on minulle tärkeä ja rakas ❤ Hyvää ja rauhallista joulua kaikille blogini lukijoille ❤


                           


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raiskaus osa 2

Mies sulki pukuhuoneen ja wc-tilojen välisen oven ja kaivoi sukupuolielimensä esiin ja vaati minulta seksiä. Olin niin järkyttynyt etten edes muista oliko se valmiina erektiossa. Minua yökötti ja pelotti niin paljon etten edes tiedä mitä ajattelin. Olin täynnä vihaa mutta en voinut sen antaa purkautua vaan minun oli koottava itseni ja pysyttävä rauhallisena ja toteltava miestä. Ajattelin naiivisti että minun on jotenkin selvittävä tästä puhumalla ja saatava miehen luottamus ettei se raiskaisi. Kysyin varmaan jotain englanniksi miksi teet tämän, en muista. Mies ei puhunut paljon mitään, käski minun vain olla hiljaa ja teki kurkunleikkaus- ja ranteenkatkaisuliikkeitä veitsellään. Minä istuin yhä penkillä vaatteet päällä. Mies tuli istumaan minua vastapäätä. Olin erittäin tietoinen veitsen paikasta koko tapahtuman ajan. Mies uhkasi katkaista ranteeni monta kertaa jollen tottelisi ja sanallisesti uhkasi tappaa minut ainakin viisi eri kertaa. Enkä epäillyt hetkeäkään etteikö hän toteuttais...
Lue lisää

Raiskaus osa 6

Mies saapui takaisin pukuhuoneeseen ja istui penkille. Hän soitti vielä kaksi puhelua ja poistui aina välillä yläkerran myymälätiloihin tarkkailemaan muiden siivoojien lähtemistä. Sillä välin olin madellut sidottuna lattialla helpottaakseni käsieni ja jalkojen puutumista mutta se ei auttanut, naru oli liian tiukalla. Ja kyllä, olin miettinyt mistä löytäisin jotain terävää jota vasten naruja voisi hinkata mutta turhaan. Ja mies palasi aina takaisin minkä vaistosinkin joten minulla ei olisi ollut tarpeeksi aikaa mihinkään. Sillä jos olisin yrittänyt nousta vaikkapa seinää vasten mies olisi saanut raivokohtauksen ja varmasti pahoinpidellyt minua jollei sitten aggressiivisuudessaan tappanut. Avuttomuuteni ja  nöyryytykseni lisäksi tunsin todella suurta vihaa joka minun oli koteloitava sisälleni. Makasin lattialla alaruumis paljaana sikiöasennossa kyljelläni kasvot seinään päin. En halunnut katsoa tuota penkillä istuvaa saastaa jonka sairaiden silmien katseen tunsin selässäni tai pare...
Lue lisää

Raiskaus osa 7

Olin vihdoin päässyt ylös lattialta seisomaan ja jalkani tuntuivat puujaloilta. Kumarruin ottamaan pikkuhousujani lattialta mutta mies tarrasi kiinni lanteistani ja työntyi minuun takaapäin. Olin niin raivoissani ja täynnä vihaa mutta veitsi piti minut aisoissa, tyytymään kohtalooni. Purin hampaitani yhteen ja mietin miten saisin veitsen itselleni. Kehoni oli lamaantunut ja alitajuntani käytti kaiken voimani itseni hillitsemiseen koska jos olisin lyönyt miestä, huutanut hysteerisesti tai rimpuillut enemmän, mies olisi varmasti kiduttanut minua tai alkanut huitoa veitsellään ja minulle olisi varmasti käynyt huonosti. Vihani alkoi kuitenkin puskea suojamuurini läpi ja ajatukseni olivat erittäin aggressiivisia. Halusin tappaa miehen, tuon kiimaisen paskiaisen joka oli työntänyt jo kolmesti kuvottavan saastaisen elimensä minuun ja joka luuli omistavansa käyttöoikeutensa minuun. Hivin mahdollisuus muistutti olemassaolollaan raiskaajan lauettua sisälleni. Minusta tuntui etten ollut ensimmä...
Lue lisää